Hae
Minulta teille

Kevättä kohti

Voin suoraan sanoa, että vaikka viime kesänä tapahtui hyviäkin asioita niin suurimpana tunteena elokuusta viime talven yli tähän päivään jäi melkoinen alakulo ja epätietoisuus tulevasta, sekä epäonnistumisen ja pettymyksen tunteita itseäni kohtaan. En ole tavoittanut itselleni asettamiani tavoitteita, mutta olen yrittänyt muistaa, mitä eräänä syksyisenä iltana sanoin yhdelle luokkakaverilleni kun puimme tätä samaa asiaa hänen kohdallaan, että; ”Jos et pääse tavoitteisiisi tätä kautta, koita etsiä jokin toinen reitti.”
Ei uskoisi, että olen itse päästänyt nuo sanat omasta suustani, sillä välillä ne on olleet täysin unohduksissa. Sain kuitenkin jokin aika sitten näistä sanoista muistuksen kun uin pohjamudassa surujeni, epäonnistumisteni ja itsesäälin kanssa.




Olen nyt tässä viimeisen kuukauden aikana saanut taas kerättyä itseäni takaisin palasista ehkä jopa kokonaiseksi ja parin viikon päästä alkaakin loma ennen kesätöitä!
Tiiättekö kuinka paljon ihminen oottaakaan lomaa raskaan 10 kuukauden ajanjakson jälkeen ja vieläpä minkä sen kruunaa; no ihanat ystävät Helsingissä ja Bruno Marsin keikka Hartwallilla!

Tätä reissua varten on säästetty pienistä opintotuista ja keikkatyöläisen palkoista, että sillon mää nautin ja yritän olla huolimatta huomisesta. Pyrin nauttimaan joka hetkestä.

Me siis tehtiin hyvän ystäväni kanssa sopimus, oiskohan vuonna 2010, että jos ikikuunapäivänä Bruno tulee Suomeen esiintymään niin me ollaan ensimmäisinä lippujonossa. No tätä päiväähän ollaan odotettu ehkä vähän pessimisteinäkin kaikki nämä vuodet, mut nyt pian se päivä koittaa! Ei oltu uskoa viime marraskuussa kun Brunon Suomen keikasta ilmoitettiin, että; ITS HAPPENING ! 
Minähän sitten yötöiden jälkeen pari tuntia nukkuneena olin ensimmäisten joukossa lippupalvelun nettisivuilla jonottamassa ja päivittelemässä lipunmyynnin alkamista. Saatiin liput ensimmäisten joukossa, valinnan varaa paikoista oli ja saatiin mielestäni tosi hyvät paikat ja näkyvyys pitäisi olla suoraan lavalle! Vaikka en olekaan itse kovin uskonnollinen ihminen ja se pienikin mihin uskon on ollut välillä todella suurella koetuksella, mutta silti joitain pieniä etiäisiä aina uskon olevan olemassa ja tämänkin kohdalla syvästi uskon, THIS IS MEANT TO BE. 
Oon kuunnellut Brunon tuotantoa lähiaikoina enemmän mitä varmaan ikinä ja aion kyllä sitten keikalla vaan sulkea silmäni ja nauttia. Kuvitella lentäväni taikamatolla ja kaikota vähäksi aikaa näistä surkeista tuntemuksista johonkin yksisarvismaahan sateenkaaren päähän. Ja toivon, että tuolta reissulta kotiin palatessani sieltä ei palaa takaisin se ’Surkea, säälikää minua’ -Anu vaan se entinen
’Iloinen ja positiivinen, itseensä taas uskova ja levännyt’ -Anu. Toivon tulevalta toukokuun Helsingin lomalta parempaa hyvää oloa, ystäviä ja lapsenmielistä riemua.

Mitä lukea kun luetuttaa

Ajattelin tässä, kun aloitin taas pääsiäislomalla uuden kirjan lukemisen, kertoa vähän omia kirjasuosituksiani mikäli joku saisi tästä hyviä kirjavinkkejä.

Yleensä tykkään lukea melko hömppää sekä tositarinoihin perustuvia teoksia.




Ensimmäinen lukemani tositarinaan perustuva kirja oli Deborah Spungenin kirjoittama kirja NANCY. 
Kirja kertoo hänen tyttärestään Nancysta, hänen elämästään ja suhteestaan Sex Pistols bändin basistiin Sid Viciousiin. Kaunis, mutta surullinen tarina. Luin tämän ollessani 15 -vuotias ja edelleen muistan kirjan kohtauksia aika hyvin. Joku päivä luen tämän vielä uudestaan.

Myös iki-ihanan Sex and The City:n eli Sinkkuelämään perustuvia kirjoja on tullut luettua. Sinkkuelämää tuli ensimmäisen kerran elämääni teininä, 2000-luvun alussa, kun sitä pyöritettiin tv-sarjana. 2008-2009 vuosien välin ollessani au pairina, kavereiden kanssa katsottiin joka viikonloppu tätä sarjaa päästä päähän monet kerrat. Repliikeitäkin oppi jo ulkoa. Myöhemmin, takaisin Suomeen palattuani, tuli mukaan nämä kirjat ja veiväthän ne mennessään. Jos vain löytyy tv-sarjasta pitäviä, pitää myös näistäkin. 




Minun kirjamakuni siis vaihtelee jonkin verran. Olen myös aika ennakkoluuloton ja tykkään kokeilla niin vanhojen tuttujen, kuin minulle uusienkin kirjailijoiden kirjoja.  Ja jos löydän jonkun hyvän kirjoittajan  ja saan tietoon, että teoksia on enemmänkin kuin yksi, tulee ahmittua kirjoja samalta kirjoittajalta joskus kyllästymiseen saakka. 


Näin on käynyt esimerkiksi Torey Haydenin kirjojen kanssa.

Torey on amerikkalainen psykologi ja erityisopettaja, joka on kirjoittanut tarinoita tosielämästä liittyen henkisesti häiriintyneisiin lapsiin. Jokainen tarina on oma yksilönsä, mutta jossain vaiheessa monta kirjaa yhteen pötköön luettuna kirjan aiheet alkavat tuntua turhan raskailta ja välillä täytyy pitää hengähdystauko ja ottaa väliin jotain kevyempää. Kirjat puhuttavat ja ovat varsinkin minua itseäni kiinnostaneet kovasti ammattinikin puolesta (lähihoitaja).
Ehdottomasti lempiteos Toreylta on tuo kuvassakin päällimmäisenä oleva, valkokantinen Nukkelapsi. Ahdistavimpana olen kokenut vasemmassa reunassa olevan Häkkipoika -teoksen, mutta on silti lukemisen arvoinen.
Omasta kirjahyllystäni tuo keskimmäinen, keltakantinen kirja on vielä lukematta, mutta senkin päivä tulee vielä joskus. Torey on tauolla.



Yksi ehdoton lemppari, aika uusi suomalainen kirja on Henriikka Rönkkösen kirjoittama Mielikuvituspoikaystävä. Siis jos haluaa lukea nauruhermoja kutkuttavaa, hyvällä huumorilla kirjoitettua sinkkunaisen tarinan niin se on tässä! Henriikka ei paljoa ole sanojaan tässä teoksessa säästellyt ja puhuu asioista todella suoraan ihan oikeilla asiasanoilla. Mitä loistavin !

Toinen, kerran lainassa ollut kirja, Veera Niemisen Avioliittosimulaattori oli myös hupaisa! Kirja näkyy ensimmäisessä kuvassa kirjakasassa, toiseksi alimmaisena. Jos sattuu silmiin niin kannattaa lukea ihmeessä!

Historiikkinen, myös ensimmäisessä postauksen kuvassa esiintyvä ylin kirja, Minna Rytisalon Lempi on todella hyvä. Raskaampaa luettavaa, raakaa rakkautta ja väärinymmärrystä.




Sofi Oksasen Baby Jane on raskas, mutta helposti luettava. Kirjassa esiintyy seurusteleva naispari, joista molemmat olivat masentuneita ja heidän rikkonaisesta elämästään. Mielestäni paras teos Oksaselta, en tiedä miksi en itse tykännyt esim. Puhdistus -kirjasta, sitä jaksoin lukea ehkä vain puoleen väliin.
 Lukematta on jäänyt myös Fifty Shades of Grey -kirjat. Tästä trilogiasta en jaksanut lukea ensimmäistä teosta loppuun saakka vaan nokan kaiveluksi meni, kirja oli vaan yhtä hässimistä ja piiskaamista. Myin kirjan kirpparilla.

 Jonkun verran on tullut luettua myös fantasiokirjoja kuten tietty J.K. Rowlingin Harry Pottereita, mutta neljännen kirjan jälkeen mielenkiintoni vähän lopahti. Olin silloin kylläkin osimmoilleen teini-ikäinen, joten voi vaikuttaa asiaan…en tiedä? Jos nyt alkaisin Pottereita lukemaan, jaksaisikohan mielenkiinto pysyä lopputeokseen asti? Löytyisikö lapsenmieltä ja jaksaisiko mielikuvitus?
Taru Sormusten Herrasta trilogia on tullut luettua läpi, mutta samaan tarinaan kuuluvat, esim. 
Hobitti -kirja ei ole koskaan kiinnostanut.
Yksi ehdoton fantasialemppari on Kultainen kompassi! Se, jos mikä on mielestäni ihana!

Tällä hetkellä yöpöydällä on veljeni vaimolta lainaksi saatu kaksi alempaa kirjaa;


– Mhairi McFarlane, Tyttö muiden joukossa


– Helen Fielding, Bridget Jones – Mad about The Boy




Luen nyt tuota Bridget Jonesia ja pakko tunnustaa, ihan ensimmäinen Bridget Jones mulla ikinä.. En ole siis lukenut yhtäkään ennen tätä. Elokuvan olen kyllä Bridgetistä nähnyt, joten tiedän tämänkin kirjan taustat jotenkin.
Kirjan luku on aivan alkutekijöissään, mutta todella hyvältähän vaikuttaa.
Suuret on odotukset!