Hae
Minulta teille

Kevättä kohti

Voin suoraan sanoa, että vaikka viime kesänä tapahtui hyviäkin asioita niin suurimpana tunteena elokuusta viime talven yli tähän päivään jäi melkoinen alakulo ja epätietoisuus tulevasta, sekä epäonnistumisen ja pettymyksen tunteita itseäni kohtaan. En ole tavoittanut itselleni asettamiani tavoitteita, mutta olen yrittänyt muistaa, mitä eräänä syksyisenä iltana sanoin yhdelle luokkakaverilleni kun puimme tätä samaa asiaa hänen kohdallaan, että; ”Jos et pääse tavoitteisiisi tätä kautta, koita etsiä jokin toinen reitti.”
Ei uskoisi, että olen itse päästänyt nuo sanat omasta suustani, sillä välillä ne on olleet täysin unohduksissa. Sain kuitenkin jokin aika sitten näistä sanoista muistuksen kun uin pohjamudassa surujeni, epäonnistumisteni ja itsesäälin kanssa.




Olen nyt tässä viimeisen kuukauden aikana saanut taas kerättyä itseäni takaisin palasista ehkä jopa kokonaiseksi ja parin viikon päästä alkaakin loma ennen kesätöitä!
Tiiättekö kuinka paljon ihminen oottaakaan lomaa raskaan 10 kuukauden ajanjakson jälkeen ja vieläpä minkä sen kruunaa; no ihanat ystävät Helsingissä ja Bruno Marsin keikka Hartwallilla!

Tätä reissua varten on säästetty pienistä opintotuista ja keikkatyöläisen palkoista, että sillon mää nautin ja yritän olla huolimatta huomisesta. Pyrin nauttimaan joka hetkestä.

Me siis tehtiin hyvän ystäväni kanssa sopimus, oiskohan vuonna 2010, että jos ikikuunapäivänä Bruno tulee Suomeen esiintymään niin me ollaan ensimmäisinä lippujonossa. No tätä päiväähän ollaan odotettu ehkä vähän pessimisteinäkin kaikki nämä vuodet, mut nyt pian se päivä koittaa! Ei oltu uskoa viime marraskuussa kun Brunon Suomen keikasta ilmoitettiin, että; ITS HAPPENING ! 
Minähän sitten yötöiden jälkeen pari tuntia nukkuneena olin ensimmäisten joukossa lippupalvelun nettisivuilla jonottamassa ja päivittelemässä lipunmyynnin alkamista. Saatiin liput ensimmäisten joukossa, valinnan varaa paikoista oli ja saatiin mielestäni tosi hyvät paikat ja näkyvyys pitäisi olla suoraan lavalle! Vaikka en olekaan itse kovin uskonnollinen ihminen ja se pienikin mihin uskon on ollut välillä todella suurella koetuksella, mutta silti joitain pieniä etiäisiä aina uskon olevan olemassa ja tämänkin kohdalla syvästi uskon, THIS IS MEANT TO BE. 
Oon kuunnellut Brunon tuotantoa lähiaikoina enemmän mitä varmaan ikinä ja aion kyllä sitten keikalla vaan sulkea silmäni ja nauttia. Kuvitella lentäväni taikamatolla ja kaikota vähäksi aikaa näistä surkeista tuntemuksista johonkin yksisarvismaahan sateenkaaren päähän. Ja toivon, että tuolta reissulta kotiin palatessani sieltä ei palaa takaisin se ’Surkea, säälikää minua’ -Anu vaan se entinen
’Iloinen ja positiivinen, itseensä taas uskova ja levännyt’ -Anu. Toivon tulevalta toukokuun Helsingin lomalta parempaa hyvää oloa, ystäviä ja lapsenmielistä riemua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *