Hae
Minulta teille

28

28! 

Snapchat tarjosi sopivan filtterinkin ikääntyvälle
Kaksikymmentäkahdeksan vuotta. 
Voi elämän karut kävyt.
Tuota lukua olen tässä lähiaikoina koittanut suuhuni makustella.


Toukokuun 5. päivä vuonna 1989 synnyin tänne maailmaan ja (jo) nyt yhtäkkiä ei olekaan enää kuin pari vuotta kolmeen kymppiin. Ikäkriisi kyllä kieltämättä kolkuttelee ovella, mutta koitan olla miettimättä asiaa. Tätä tunteiden sekasortoa on ollut joka syntymäpäivä sen jälkeen kun täytin 25 vuotta. Hassua, että tällaisistäkin asioista pitää murehtia mihin vain ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Elämäähän tämä vain on. Ja kyllähän sitä on vielä niin vähän maailmaa nähnyt, että toivottavasti tämä ei tähän jääkkään vielä pitkiin, pitkiin aikoihin.

Mitähän kuitenkin näinä menneinä vuosina on oikein tullut tehtyä? 
Kuka minä olen?




Joitain rajoja on tullut teini-iässä kokeiltua, niin omia kuin muidenkin 
(Anteeksi äiti ja isä!), 
onko ne tehty rikottavaksi, mutta onneksi on tullut uskottua jokaisella yrityksellä jo ensimmäisellä kerralla. 
Melkein joka kerta. 
Onnekseni sain kuitenkin mahdollisuuden peruskoulun jälkeen hieman itsenäistyä muuttamalla maalta kaupunkiin sekä kokeiltua 1. ammattikoulu-uran jälkeen siipiä au pairina vieraassa maassa, vieraalla kielellä. Voin sanoa, että varsinkin tuon reissun jälkeen olin paljon vastuullisempi tekemisissäni nuorena aikuisena. 

Syvissä vesissä on tullut uitua niin itseinhon ja elämän epäreiluuden kanssa niitä asioita sen enempää enää tonkimatta. Enköhän ole jo aiemminkin tätä asiaa jo tarpeeksi vuodattanut. 
Koitan jättää synkät ajatukset taakseni, mutta nämähän vaiheet kai kuuluvat melkein meistä jokaisen elämään. 
Välillä elämän täytyy ottaa, että se voi myös antaa? 
Ryppyjä, harmaita hiuksia ja selluliittia en silti tarvitsisi missään ikääntymisen vaiheessa! Pärjään hyvin ilmankin, kiitos jo etukäteen. Snapchatin filtteri riittää.

Henkiseltä iältäni en ainakaan tunne itseäni 16 vuotiasta vanhemmaksi (vaikka kovin myös mummomainenkin olen) sen verran hassutteleva ja välillä avopuolisolle typeristä asioista mököttävä olen. No ei, oon oikeasti ihan ookoo ja mallikäytöksinen tyttöystävä, heh.
Niin..vai naisystävä? Emäntä? Avovaimo? 16-vuotias mummeli?

Kulta kuulostaa hyvältä. Rakas myös.




Tykkään 28-vuotiaana ristikoiden ja käsitöiden tekemisestä (se 16-vuotias mummeli?), valokuvaamisesta ja askartelusta, piirtämisestä ja maalaamisesta, herkuista ja hedelmistä, leipomisesta ja uusien ruokien kokeilusta, kahviloista ja juoruilusta, musiikista ja tanssimisesta, jumppailusta ja juoksemisesta (hiihtämään en ole vielä suostunut), kesästä ja kukkasista, vesistöistä ja metsän huminasta. 


Koulussa saatan taitella ylimääräiseksi ruokailusta jääneen puhtaan servetin hihan alle jos nuha sattuu yllättämään. 




Saatan kotona yksin ollessani kuunnella poppia täysillä ja laulaa mukana vaikken osaisi sanoja.





Sellainen. 

Ihminen.


Unelmoin ikuisesta aurinkoisesta kesästä.
Unelmoin pääseväni joskus asumaan kauniiseen maalaismaisemaan ja juomaan kahvini katetulla ulkoterassilla omien lasteni juostessa alasti lämpimänä kesäpäivänä nurmikentällä. 
Unelmoin jakavani kahvihetkeni tulevien lasteni isän kanssa ja meillä on hyvä olla.
Unelmoin matkustelusta ja ihanista mieleenpainuvista hetkistä rakkaimpieni kanssa.
Unelmoin, että saan elää elämäni terveenä ja onnellisena. Toivon sitä kaikille.

Unelmoin huomisesta.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *