Hae
Minulta teille

Kiitos, minustakin se on hieno

Tällä hetkellä kun kirjoitan, on kello jo pikkaisesti yli puolen yön.
Mulla alkoi tässä sängyssä pyöriskelyn ja unettomuuden aikana pyöriä mielessä vaikka mitä elämään liittyviä ja itseäni askarruttavia asioita.


Olen tehnyt viimeisten parin elinvuoden aikana paljon itsepohdiskelua sekä -tutkiskelua ja se on varmasti tullut ilmi jo näissä kirjoituksissanikin. Varsinkin viimeisimmän syntymäpäiväni tienoilla mietin paljonkin, että kukahan ja millainen ihminen minä olen. Jollain tapaa olen myös varmasti saanut avattua sitä, että elämä on välillä tuntunut todella synkältä ja epäreilulta. Harmittaa vietävästi, että annan negatiivisille tunteille aika paljon valtaa ja tilaa, kun niitä tunnen. Eräälle ystävällenikin kerran sanoin, että en haluaisi vain jankata huonosta olosta, olisi mukava kertoa joitain oikeesti superkivoja juttuja mitä arjessani koen, mutta nämä huonot asiat sitten vaan jotenkin pohdituttavat minua tällä hetkellä eniten. Vaikka koen olevani vahva ja sisukas ihminen, silti aika pienetkin asiat saattavat painaa minut takaisin lähtö ruutuun.

Oloani ei helpota myöskään se, että niin paljon puhuttu some, on saanut minut monien muiden itsestään kriittisten ihmisten joukossa vertailemaan itseäni mielestäni minua ulkonäöllisesti viehättävimpiin ihmisiin. Mulla on takanani tähän ikään mennessä äärettömän monta painonpudotuskokeilua ja -kokemusta niin onnistumisina kuin epäonnistumisina. Viimeisimpänä epäonnistuminen. JOO, mää tiedän, että kelpaan just sellasena kun oon ja mitä näitä nyt on, mutta silti. Mä oikeesti vaan jostain syystä poden vähän ikäkriisiä, itseinhoa ja epävarmuutta kropastani sekä siitä millainen oon tai pitäisi olla. Enkä valitettavasti varmastikaan oo ainut. Peiliin katsoessa tulee enemmän löydettyä virheitä kuin hyviä puolia kehostani. Kuitenkin tätä asiaa itseni kanssa kokoajan, suurimmaksi osaksi päiväni on jo valoisampia, mutta välillä sit taas jumitun typerään itseinhoon.


Harmittaa myöskin vertailla omaa elämäntilannetta heihin, jotka jollain tapaa koen olevan onnellisimpia kuin minä itse. Vaikka oikeasti, mullahan on suurin osa asioista kuitenkin aivan hyvin. Eikä kenenkään onnea voi vertailla, kaikki ihmiset tulevat onnellisiksi eri asioista eri mittakaavoilla. En kuitenkaan tarkoita tällä ulos tuomallani asialla sitä, ettenkö osaisi olla onnellinen toisten puolesta. Osaan olla hyvinkin onnellinen muiden onnellisuudesta, koska se tekee myös minut onnelliseksi, että näen ja koen ympärilläni olevien ihmisten voivan hyvin. Minusta on ihanaa nähdä, kun joku kertoo minulle hyviä uutisia ja kokemiaan asioita silmät sädehtien ja puhe nauraen.


Suomalaiseen kulttuurihan kuuluu myös itsensä vähättely ja tästäkin haluaisin pyristellä pois. Vaikka siis oikeasti pidän itseäni melko luovana ihmisenä – tykkään valokuvata, kirjoitella, piirrellä ja tehdä erilaisia käsitöitä niin miksi niitä kehuja on silti niin helkkarin vaikea ottaa vastaan. ”No tuo nyt on vaan tollanen..” on varmasti minun ja monen muun suusta tuttua kuultavaa. Vaatteet on ainut asia mistä osaan ottaa kehuja vastaan, jos pukeutumistani kehutaan, mutta niitä en nyt itselleni teekkään. Sanompahan siis vain kaikille teille kanssa sisarille, että jos susta tuntuu, että oot hyvä jossain asiassa mitä rakastat tehdä niin tee sitä ja myönnä itsellesi, että oot siinä just hyvä sillain kun oot. Jos jostain asiasta oikeesti nauttii niin sitä ei tarvi todistella muille niin, että kalastelee kehuja itseään väheksymällä vaan seisoo sen takana mitä on luonut ja kehun jälkeen osaa sanoa 

KIITOS! MINUSTAKIN SE ON HIENO!





Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *