Hae
Minulta teille

Erityisherkkä, minäkö !?



Erityisherkkä ihminen eli HSP (highly sensitive person) tuntee, havaitsee ja käsittelee ympäristön antamia aistimuksia ja tietoja syvällisesti. Erityisherkkyyteen liittyy keskeisesti autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Erityisherkkä voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. 
Erityisherkkä miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi. Erityisherkkä kokee tunteet ja tuntemukset voimakkaina ja hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti. 
Erityisherkkä voi stressaantua liiallisesta aistimus- ja tietomäärästä.

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä häiriö, eikä sille ole diagnoosia. Herkkyyden tunnistaminen perustuu omaan arvioon ja kokemukseen. Myös joitakin suuntaa-antavia testejä on olemassa. 
Yleensä olennaisinta on, että ihminen itse tunnistaa oman herkkyytensä ja voi toimia sen edellyttämällä tavalla. Herkkyys on terve ja normaali persoonallisuuden ominaisuus. 
Jopa viidesosan ihmisistä on arvioitu olevan erityisen herkkiä reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin. Herkkä ihminen reagoi negatiivisiin tapahtumiin voimakkaasti, ja huonot kokemukset (hylkäämiset, syyllistäminen, ulkopuolisuuden tunne, kiusaaminen, kaltoinkohtelu) voivat vaikuttaa häneen hyvin syvästi. Toisaalta on viitteitä siitä, että myös positiiviset kokemukset vaikuttavat erityisherkkään ihmiseen voimakkaammin ja näin ollen esimerkiksi turvallisen lapsuuden viettäneellä herkällä voi olla poikkeuksellisen hyvä itsetunto ja hyvät sosiaaliset taidot. 

Erityisherkkyyttä on tutkinut vuodesta 1991 psykologian tohtori Elaine AronSuomessa erityisherkkyyttä on tutkinut filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen sekä hänen poismenonsa jälkeen vuonna 2009 tutkimuksen jatkajana on ollut tietokirjailija ja herkkyysluennoitsija Janna Satri sekä Päivilän sanktuarin säätiö. (https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys)




Mitä minuun tulee, olen miettinyt asiaa omassa hiljaisuudessani muutamien vuosien ajan ja tullut siihen tulokseen, nyt tehtyäni virallisen erityisherkät.fi sivuston kautta muutaman testin, että kyllä minusta löytyy enemmän erityisherkän ihmisen piirteitä kuin ei-erityisherkän.  En ole jostain syystä halunnut nostaa asiaa aiemmin itseni kohdalla esille enkä tutkinut asiaa sen kummemmin.
Aina olen kuitenkin kuullut kommenttia siitä, että kuinka herkkä, jopa liiankin herkkä olen. 

Alkusyksystä liityin erityisherkkien ryhmään netissä ja olen siellä seurannut heidän keskustelujaan itse keskusteluihin osallistumatta. Ja minä olen löytänyt, olen löytänyt niin pirun monia samanluontoisia ihmisiä tuolta ryhmästä. Todella moneen kysymykseen, missä kysytään ”Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan…” voisin vastata, että TUNTUU !





Mielestäni erityisherkkyys näkyy minussa siinä, että olen tunteikas, siis todella tunteikas ihminen ja saatan alkaa itkemään milloin mistäkin. Joskus jokin musiikki koskettaa minua niin paljon, joskus jokin kirjoitus, kuva tai televisio-ohjelma, että se saa kyyneleet vierimään pitkin poskia. 
Eli kun tunnen, minä tunnen. Ja isosti. Kun olen surullinen niin olen siis todella surullinen ja kun olen iloinen, olen todella iloinen. Pettymykset, vastoinkäymiset ja surulliset asiat meinaavat joskus vetää minut mukaan kuoppaansa, mutta olen onneksi oppinut hallitsemaan näitä tunteita ja pyrin järkeistämään nämä asiat. Tämä on auttanut minua esimerkiksi työssäni hoitajana, että olen oppinut asettamaan itselleni työminän ja sitten kotiminän. Töissä on pakko vetää raja. Varsinkin, kun olen työskennellyt saattohoito-osastolla. Onneksi olen myös oppinut olemaan viemättä tällaisia asioita kotiin sekä olen nykyään sinut kuoleman kanssa – meidän jokaisen elämä loppuu joskus.
Kun rakastan, rakastan niin, että ajan toisen jopa ahdinkoon. Rakastaessa minusta tuntuu, etten voi kyllikseni antaa rakkautta ja haluan näyttää kokoajan sen, että rakastan. Tätä tunnetta taas en osaa yhtään järkeistää, en siis yhtään.

Pidän itseäni hyvänä kuuntelijana, empaattisena ja omaan laajan ystäväpiirin. Pohdin ja analysoin paljon asioita. Välillä minusta kuuntelijana tuntuu, että pystyn hyvin ymmärtämään puhujaa ja hänen tunteitaan ja mielestäni pystyn helposti samaistumaan hänen tunteisiinsa. Monesti myös jälkikäteen mietin ja analysoin läpikäytyjä asioita ja saatan myöhemminkin laittaa esimerkiksi viestiä perään, että; ”Heiii, kun puhuttiin niin tuli mieleeni asiaan liittyen, että…”
On myös PALJON lukuisia tilanteita, jotka ovat voineet olla tuikitavallisia keskusteluja joita mietin jälkeenpäin ja sitten yhtäkkiä hoksaankin, että ”VOI EI, sanoin sille siihen asiaan sillain, ei kai se nyt aattele siitä asiasta tai minusta sillain tai tällein…”  Ja alan pyytelemään jälkikäteen anteeksi. Ja yleensä saan vastaukseksi, että keskustelun toinen osapuoli ei ollut huomannut tällaista asiaa lainkaan eikä välttämättä edes muista, että olisin sanonut mitään sellaista.

Tykkään tehdä paljon asioita ja olla monessa mukana, mutta sitten stressaan asioista myös äärettömän paljon. En haluaisi suorittaa mitään ainoastaan ”jokseenkin hyvin” vaan haluaisin olla kaikessa todella hyvä mitä teen ja täten tottakai epäonnistuessani koen epäonnistumisen hirveänä. Pidän rimaa itselleni todella korkealla enkä oikein mielelläni laskisi sitä alemmas. Monesti olen kuullut, että minun pitäisi olla armollisempi itselleni sekä yrittää olla menemättä asioiden edelle. Stressaaminen ei auta mitenkään asioita suorittaessa.

Saatan kokea isot ihmislaumat ahdistavina. Tarkoitan tilanteita, kuten esimerkiksi Stockan Hullutpäivät. Ei saakeli. Joitain kertoja, kun Oulusta vielä löytyi Stockmann, ystäväni saivat minut houkuteltua sinne mukaansa. Joskus ihmispaljous oli käsiteltävissä ja viihdyin hyvin, joskus taas käänsin suuntani takaisin jo ulko-ovella. Useimpina kertoina vain kieltäydyin lähtemästä. Mutta onneksi olen kokenut tällaisia tilanteita myös hyvänä enkä vain huonona. Aikoinaan työskennellessäni entisessä ammatissani vaatemyyjänä minua hieman hirvitti, kun olin ensimmäisen kerran vuorossa Oulun Korttelihaipakan aikaan. Olin kauhusta kankeana koko illan, että milloin se valtava ryysis ihmisiä tulee ettei täällä liikkeessä voi hengittää. Mutta onneksi sitä ei koskaan tullut. Olin aivan yllättynyt työvuoron päätteeksi, että; Hei, ei se ollutkaan niin kamalaa.


Nämä nyt olivat ihan muutamia asioita mistä itse koen, että olisin erityisherkkä. En kuitenkaan lyö asiassa päätäni pantiksi, koska tämä on täysin itsetutkiskelun tulosta ja, kun asiaan ei ole olemassa virallisia tutkimuksia.

Mutta haluaisin tietää, mikäli siellä jossain on joku muukin joka lukee tätä kirjoitusta ja tuntee ehkä samanlaisia asioita ja haluaisi jutella asiasta lisää – kommentoi ihmeessä, laita minulle sähköpostia tai viesti jonkun somekanavan kautta.

Kotitekoinen kasvoöljy



Jippijeiiii ! Vihdoin pääsin Oulun Ruohonjuureen shoppailemaan nämä tyypit ja tein niistä itselleni kasvoöljyn. Siitä asti, kun ostin Katja Kokon Aidosti Kaunis -kirjan on aikomuksenani ollut tehdä itselleni kasvoöljy Katjan ohjeiden mukaan, mutta ensin tottakai, on pitänyt käyttää entiset rasvat loppuun. Nyt sitten laitoin tuumasta heti toimeen, kun vanhan rasvapurkin pohja alkoi näkymään.

Lähdin Oulun Ruohonjuureen innoissani erään Katjan kirjasta otetun ohjeen kera, mutta harmittavasti liikkeen eteeristen öljyjen tarjonta oli pienempi mitä kuvittelin. Tai siis, olihan siellä useita vaihtoehtoja, mutta ei niitä mitä etsin. En siis tarkoita, etteikö sieltä löytyisi jonkun toisen henkilön tarpeisiin kaikki tarpeellinen. Riippuu mitä jokainen kasvoöljyltään hakee. Sain kuitenkin Ruohonjuuren myyjältä tosi hyvää asiakaspalvelua ja valitsimme yhdessä minulle sopivat vaihtoehdot. Minun kasvoöljystä tuli paljon ”riisutumpi” mitä aluksi olin ajatellut, mutta ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna on hyvä, että lähden pienin askelin hakemaan ja tekemään kasvoöljyä. Soppaanhan voi aina lisätä mausteita.

Itselläni on ihan kosmetologin toteama sekaiho sekä herkkä iho (viimeisin ei varsinaisesti ole mikään ihotyyppi).  Talineritystä ilmenee varsinkin leuan alueella sekä iho kiiltää päivän aikana jonkin verran. Ihoni on pintakuiva sekä sinne tänne välillä puhkeaa finni, varsinkin kuukautiskierron tai stressin aikana. Ihoni kuivuu herkästi varsinkin pakkasella. En myöskään pysty pesemään kasvojani kovin voimakkailla aineilla, koska ne kiristävät ja kuivattavat ihoani helposti. Ihoni kaipaa päivittäin hyvää, öljymäistä kosteutusta.
Herkälle iholle ominaista minulla on se, että saan helposti allergisia oireita. Aikuisiän myötä mulle on puhjenut useita allergioita enkä esimerkiksi enää kovinkaan uskalla ostaa mitään ”halpismeikkejä” joista en ole täysin varma, mitä ainesosia niissä on käytetty. Sain esimerkiksi kerran eräästä kasvorasvasta aivan älyttömät allergiset oireet; poskieni iho vähän niinkuin ”paloi” ja ärtyi yhden käyttökerran jälkeen. Poskipääni näyttivät aivan kuin palaneelta, iho märki ja niiden paranemisessa meni pitkään. Ja siis tämä reaktio tapahtui yhden yön aikana. Ja purkissa luki vielä, että tarkoitettu herkälle iholle.
Tämän kokemuksen jälkeen siirryin käyttämään iholleni ensimmäisen kerran hellää luonnontuotetta – kookosrasvaa. Kookosrasva toimii minulla ihan älyttömän hyvin ihan koko vartalolle päästä varpaisiin, mutta nyt haluan kokeilla jotain uutta.




Noniiiiiin, pitkän pitkän jaarittelun jälkeen olisi varmaan jo aika katsoa millaisiin aineksiin oikein öljycocktailissani päädyin.



Eli tosiaan Ruohonjuuressa myyjän kanssa tovin aikaa pähkäiltyäni minun kasvoöljyn aineksia päädyimme näihin vaihtoehtoihin;




Jojobaöljy. Tämä öljy oli jo valmiiksi ostoslistallani. Jojobaöljy on lähtöisin jojobapensaan pähkinöistä.  Öljy tasapainottaa talineritystä ja miten – jojobapensaan pähkinöistä puristettu nestemäinen vaha on lähellä ihmisen ihon talin ominaisuuksia eli, kun öljyä laittaa iholle antaa iholle jo valmiiksi sen tarvitsemansa talin. Tästä syystä iho rauhoittuu ja talineritys vähenee. 
Se ei myöskään tuki ihohuokosia vaan imeytyy syvälle ihoon sekä sitoo kosteutta tehokkaasti. Jojobaöljy virkistää ja ravitsee ihoa,se sisältä muun muassa e-vitamiinia, omega-3:a, omega-6:a sekä omega 9:ä ja hyödyllisiä mineraaleja. Mainittakoon vielä, että jojobaöljy on hyvin monikäyttöinen eli sitä voi käyttää myös esimerkiksi hiusten sekä päänahan hoitoon. 




Eteerinen öljy – eukalyptus. Eukalyptuksen valintaan päädyin, koska se virkistää ihoa ja mieltä. Siinä on hyvä raikas, minttumainen tuoksu.




Eteerinen öljy – Frankisensi. Öljy hoitaa vahingoittunutta, ihoa sekä tasapainottaa rppyjä ja arpia. 30 ikävuoden lähestyessä minusta ei ole yhtään hullumpi ajatus jo alkaa käyttämään ennaltaehkäisyä ryppyihin vaikka mieli on vielä aivan kuin 15 vuotiaalla. Kehostani löytyy jo ryppyjä ja selluliittia.  Frankisensissä on metsämainen tuoksu, joidenkin mielestä miehinenkin. 

Minun mielestäni frankisensi ja eukalyptus muistuttavan aika paljon toisiaan ja kasvoöljyä hakiessa halusinkin, että sen tuoksu ei olisi kovin sekamelska kaikkea vaan aina purkin avatessani saisin rauhallisen aistikokemuksen.

Muistakaa, että eteerisiä öljyjä ei missään nimessä saa laittaa suoraan iholle vaan ne täytyy aina olla miksattuna esimerkiksi jojoba-, oliivi- tai manteliöljyn kanssa. Jos itse olet innostunut tekemään itsellesi ihoöljyn, kannattaa ehdottomasti ottaa neuvoa esimerkiksi juuri Katja Kokon kirjasta tai käydä paikan päällä liikkeessä, missä osataan neuoa asiantuntevasti.



Tein oman öljyni n. 25 ml kokoiseen lasipurkkiin johon laitoin
( HUOM ! Ihoöljyä tehtäessä täytyy valmiille öljylle olla oma puhdas, desinfioitu astia ! )

20 ml jojobaöljyä
5 tippaa frankisensia
10 tippaa eukalyptusta


Painotan, että tämä on vasta ensimmäinen kokeiluni ihoöljystä ja tulen todennäköisesti kokeilemaan monia erilaisia vaihtoehtoja ja cocktaileja. Mikäli kuitenkin ehkä joku innostui jo tästä ensimmäisestä, tein myös ohjeesta videon jonka voit katsoa alta.