Hae
Minulta teille

Kesäkesäkesä



Oi hyvänen aika kesä, kuinka minä sinua kaipaan!

Vaikka nautin myös kevättalven hankien pilkkeestä auringossa ja talvikenkien alla narisevasta lumesta niin kyllä näin pimeinä syksyisinä iltoina sitä miettii, että millainen se viime kesä oli eikä yhtään odota tulevaa talvea tämän – aina niin märän – syksyn jälkeen.

Oli (ajoittain) lämmin, oli valoisaa, oli tuulessa humisevat lehdet ja väreillään lumoavat niittyjen kukkaset. Oli aamukasteessa heräävät pellot ja niissä kasvava tuore vilja joka kylvettiin, sitten loppukesää kohden puimurilla puitiin, kuivatettiin ja paalattin. Tai kuten ennen aikaan (ja miksei jossain edelleen) oli heinäseipäät joihin heinät nostettiin hangoilla seipääseen lepäämään. 
Apiloissa ja sinikelloissa viihtyvät mehiläiset ja yöllä unen katkaiseva ärsyttävä hyttysen ininä 
(okei, tuota viimeistä en kyllä kaipaa).




 Kun olin 11, lapsuuden kotiamme remontoitiin ja nurmi kylvettiin uudelleen etupihallemme. Vanhemmat olivat vahingossa ostaneet nurmikonsiemenien sijasta apilansiemeniä ja meidän etupihan valtasi iki-ihana pikkuinen apilapellonkaistale. Sieltä kavereiden kanssa kuumeisesti etsittiin neliapiloita. Itse en tainnut koskaan yhtään löytää, mutta hämärä muistikuva on, että kyllä sieltä joku sellaisenkin itselleen löysi! 

Nautin lapsena kesäisin siitä, kun ei tarvinnut pitää kenkiä, nurmi värjäsi jalkapohjat ja varpaiden väliin laitettiin voikukkia jalkoja koristamaan. Käytiin polskimassa vettä laiturin reunalla ja sitten pulskahdettiin laiturin päästä jokeen uimaan. 
Kesälomalla kyttäsin kuumeisesti postiauton saapumista, saatoin jopa mennä odottamaan postilaatikon taakse, koska tiesin tarkan kellonajan milloin posti saapui (olisiko ollut muistaakseni noin klo 13.00) ja sitä riemun määrää, kun sain ihania kirjekavereiden kirjeitä sekä ne päivät, kun Hevoshullu tai Girls Club (olikohan tuollainen nimi!?) kirjakerhon paketti tuli. 
Ja Aku Ankka tietenkin joka keskiviikko ympäri vuoden.

Harrastiko kukaan ”swappailua” ? Muistattekos – Slamit, FB:t, Decot ? 
Kesäloma oli parasta, kun tuohon harrastukseen oli aikaa panostaa ja vihkojen koristeluun pystyi käyttämään vaikka oikeita lehtiä gliterin ja timanttien kera!

Okei, nyt karkasi kirjoittelu jo ysärin muistelun puolelle.






Toivottavasti näin lokakuisena pimeänä iltana sain hieman tuotua valoa mieleenne teille, jotka myös ovat auringon valosta eläviä lapsia ja kaipaavat kesää yhtä kovasti. Sekä kelle vain. 
Valon puutteesta huolimatta sytytetään tunnelmaksi kotiamme koristamaan kynttilöitä ja tulen tuomien liekkien luoda mieliimme lämpöä ja tunnelmaa. 

Kirjoitetaan vaikka kirje vanhalle ystävälle liekkien tanssien lomassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *