Hae
Minulta teille

Kaunista kateutta


Miten meidät määritellään. Niin. Siinäpä onkin sitten kysymys johon on varmasti jokaisella ihmisellä oma vastauksensa jota voi joko myötäillä tai sitten olla täysin erimieltä ja kokeilla syrjäyttää toisen mielipiteen täysin omansa tieltä. Kauneus on katsojan silmässä vaikka siihenkin, kuten kaikkiin muihinkin, on keksitty vaikka mitä ihmeellisimpiä kauneusihanne”sääntöjä”.

Kauneuskilpailuilla on pitkä historia jo vuosikymmenten takaa. Västikään taas kruunattiin erään kauneuskilpailun voittaja ja minä mietin lehtijuttua lukiessani, että joo, onhan noi kilpailut oikeastikin kivoja sille, joka niistä tykkää. Enkä missään vaiheessa aio väittää ettenkö itse joskus jotain kauneuskilpailua välillä seuraisi, mutta vähimmissä määrin. Enkä missään nimessä väheksy ketään kuka näihin kilpailuihin osallistuu enkä ketään kuka niitä seuraa ja pitää niistä. Minusta se on ennemminkin rohkeaa, että pystyy menemään koko yleisön eteen ja kestää arvostelun. Kilpailijathan ovat todella kauniita ja fyysisesti huipussa kunnossa, mutta miksi kauneuskilpailuissa on aina oltava niin kovat kriteerit, jotta niihin voi ottaa osaa.
Miksi ei ole olemassa kauneuskilpailua johon kuka vaan voisi osallistua sen kokoisena, näköisenä ja muotoisena kuin on. Miksi on olemassa erikseen Miss XL-kilpailut!? Minusta se on jotenkin leimaavaa, eikö ne voisi olla myös missikilpailut yhtälailla kuin toisetkin ilman ylimääräistä XL-nimikettä. Miksi ei ole olemassa Miss Ihanan Upea – Ole Juuri Sellainen Kuin Olet -kilpailua? 

Joo, ehkä tämä on tällaista taivastelua ja kuun hakemista taivaalta, mutta ainahan saa asioita pohdiskella.
En itse ole missään ”missin mitoissa” ja myönnän, että vaikka kokoajan teen töitä sen eteen, että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen ja olen aikaisemminkin kirjoittanut itsensä hyväksymisestä niin kyllähän sitä välillä toivoisi peilikuvan näyttävän joltain muulta. Ehkä tästäkin syystä haaveilen tuollaisia mustavalkoisia haaveita. Ehkä myös joskus olen itsekin salaa haaveillut kauneuskilpailuihin pääsystä, mutta näillä mitoillahan sinne ei pääse.


Voiko tästä minun sanomastani joku nyt ajattella, että olen mielensäpahoittaja ja kateuksissani kirjoittelen tätä tekstiä. Ehkä voi.
Mutta ei, en ole mielensäpahoittaja. Ehkä joo kateellinen kuitenkin. Mutta kateellinen olen vain hyvässä mielessä. Mielestäni kateuden ei tarvitse aina olla negatiivista vaan mielestäni voi olla kateellinen hyvässäkin. Minä ainakin uskallan myöntää, että olen monestakin asiasta kateellinen. Ainahan sitä toivoisi, että itseä lykästäisi jossain asiassa yhtähyvin kuin jollain toisella. Haluaisi olla yhtä fiksu ja menestyvä kuin joku toinenkin on, tai kaunis ja rohkea. 
Kyllä minä uskallan ihailla ääneen jonkun kanssaihmisen ulkonäköä, hiuksia, meikkiä tai vaatetta. Ja minusta, jos kateus on positiivista, siitä voi myös toiselle eli tälle kohteelle mainita mikäli hän on sanoille tavoitettavissa. Ja olla ihan kateuksissaan, aivan vilpittömästi iloinen ja onnellinen, toisen puolesta. On hienoa, että toisille suodaan kateutta. Se antaa vain lisää rohkeutta olla juuri sellainen kuin on.
Ei kateuden tarvitse aina olla katkeraa paskan puhumista. Miksi ei annettaisi hyvän kiertää ja oltaisi positiivisessa mielessä kateellisia niille kenelle ollaan. 
Ja kerrottaisiin se aivan rehellisesti. Inspiroiduttaisiin itsekin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *