Hae
Minulta teille

Positiivisuushaaste vuodelle 2018 || Helmikuu

Ajatelkaapa tätä! Vuotta 2018 on kulunut jo toinen kuukausi ja on siis toisen tämän vuoden positiivisuushaasteeseen kuuluvan postauksen aika! Jos et oo vielä lukenut ensimmäistä positiivisuushaasteen postausta, lue se klikkaamalla tästä!

 

 
En kiellä, etteikö nuita positiivisia asioita ois ollut välillä haastava kerätä, koska mieli menee välillä ylös, alas, ylös, alas. Mutta tästä haasteen toteuttamisesta en oo kuitenkaan saanut mitään muuta kuin tsemppiä aina seuraaviin juttuihin. Vaikka elämän kuinka tuntuis olevan stressaavaa ja välillä kovastikkin surettavan, elämästä löytyy kuitenkin paljon hyvääkin. Mää koen kuitenkin olevani tosi onnekas elämässäni vastoinkäymisistä huolimatta. Täytyy muistaa kiittää jokaisesta eletystä päivästä. Kiitos ei ole kirosana.
 
 
Joten haasteista tsemppeihin ja tsempeistä 
helmikuun positiivisiin! 
 
– Ihan ekana kuun alussa sain töitä! En kylläkään omalta alaltani, mutta silti, TÖITÄ! Työ on keikkaluontoista joka on siis ihan täydellinen juttu nyt koulun ohelle. Toivon silti löytäväni vielä ennen kesää kokopäivätöitä kesäksi ja mielellään omalta alalta, mutta on tääkin jo tosi hyvä juttu.
 
– Ystäväni on menossa naimisiin ensi kesän aikana ja käytiin morsiammen sekä muiden kaasojen kanssa Oulussa ihanilla Häämessuilla sekä löydettiin meille kaikille kaasoille sopivat, samanlaiset mekot, tuleviin häihin! JIPPII!
 
– Osallistuin ensimmäistä kertaa erääseen vertaistukiryhmään ja siis tiiättekö, niissä on vaan jotain taikaa. Kun kuulin tästä tapaamisesta, emmin ja emmin tohdinko mennä, mutta onneksi sain niin ihanat tsempit, että nyt meet! Ja siis huh, kuinka kivoja ja upeita ihmisiä tapasin siellä ja kuinka siellä jutteleminen muiden samassa elämäntilanteessa olevien ja suunnilleen saman ikäisten ihmisten kanssa auttoikaan. Ihan mieletöntä. Suosittelen lämpimästi kaikkien ihmisten kokeilevan vertaistukiryhmää erilaisissa elämäntilanteissa mikäli sellainen osuu kohdalle.
 

– Mun blogin Instagramtilillä @minultateilleblogi oli ihka eka yhteistyöarvonta ystävänpäivänä! Hitto vie olihan se jännittävää!

 

 
– Pääsin testaamaan koulukaverin kautta Crossfitiä Oulun Alppilassa sijaitsevassa Crossfit Roudassa ilmaiseksi (ko paikassa annettiin alkuvuodesta muutamia näytetunteja lauantaisin klo 12 joihin kuka vaan pystyi osallistumaan) ja voi, että mää rakastaisin sitä lajia aivan järkyttävän paljon! Sanoin Jerellekin, että se tykkäis siitä kans aivan takuu varmasti. Tällä hetkellä ei oo mahdollisuutta aloittaa tuota harrastusta, mutta toivottavasti vielä joku päivä ois!
 
– Ollut aivan ihania kohtaamisia; kahvittelua/teehetkiä/keskustelutuokioita vanhojen ja uusien ystävien kanssa, perheenjäsenien kanssa yhteistä ajanviettoa, rentoa smalltalkia kaupan myyjän tai samalla hissillä kulkevan ihmisen kanssa sekä lasken tähän myös pitkät puhelut ystävien kesken ja viestien lähettelyt
 
– Ei sovi myöksään unohtaa, että blogi pääsi mukaan bubblare.fi sivuston blogilistoille! Se on mulle tosi iso juttu!
 

LOPUKSI HELMIKUUSSA ON MYÖS OLLUT IHAN MIELETTÖMÄN KAUNIITA, AURINKOISIA JA KIPRAKOITA PAKKASPÄIVIÄ! OON ALKANUT HUOMATA KEVÄÄN MERKKEJÄ SEKÄ AURINGON LÄMMITTÄVÄN, KUN SEN VALOON JÄÄ SEISOMAAN.

KUINKA KIVA HELMIKUU SULLA OLI ?

 

 
 

5 kuvaa + 5 tarinaa

Koska kuvat ja tarinat niiden takaa on aina mielenkiintoistaa kuultavaa (ainakin allekirjoittaneen mielestä, joka on yltiöutelias luonteeltaan), joten ajattelin tehdä tällaisen postauksen missä avaan viiden vanhemman kuvan taustaa arkistojeni kätköistä. 

Yritin valkata teille nähtäväksi kuvia, joiden taustat muistaisin parhaiten ja joiden takaa löytyisi ehkä enemmän tai vähemmän mielenkiintoisempi tai hauskempi tarina. Katsotaampa, onnistunko säilyttämään teidän mielenkiinnon loppuun saakka!




1.



Tämä kuva on otettu muistaakseni vuonna 2003  ihka ensimmäisellä digikamerallani, jonka sain joululahjaksi. Muistan, että mulla oli päällä punainen huppari ja tää tuntui ihan älyttömän siistiltä kuvaidealta ja vitsi olin mielissään, kun opin vielä muokkaamaan kuvan niin, että ruusu oli ainoastaan värillinen. Oi niitä aikoja. Tää kuva muuten tuli toiseksi muistaakseni vuonna 2006, kun olin amiksessa, jossain ammattikoulujen välisessä valokuvauskilpailussa! En vaan kuollaksenikaan muista mikä kilpailun nimi oli tai mikä tän kuvan aihe/nimi oli.


2.



Tää kuva on otettu Saksassa alkuvuodesta 2009. Työskentelin siis 2008-2009 au pairina Frankfurtissa. En muista ravintolan nimeä, mutta olin siellä suomalaisen au pair ystäväni ja hänen tätinsä kanssa syömässä ja toi jälkkäri oli USKOMATTOMAN HYVÄÄ (lihoin aupairina ollessa ainakin 10 kiloa….eli saksalainen ruoka(viini) maistui). Kuvassa takanani näkyvä tumma mies kysyi jossain vaiheessa, että mistä maasta meidän seurue oikein on, kun kuulostaa kuin puhuisimme kaikki eri kieltä! Siis me puhuttiin kaikki eri murteella; minä Oulun murteella, ystäväni karjalaisittain ja muistaakseni hänen äitinsä asui Tampereella (?). Mies oli melkoisen ymmällään, että miten voi yksi kieli kuulostaa jokaisen suusta niin eriltä.



3.



Tämä kuva on mun ihka ekalta hääkuvauskeikalta 2012! Olin kuvaamassa silloisen työkaverini häitä ja hitto vie mua jännitti. En ollut aiemmin kuvannut kuin serkkuni häissä 2009 ja muuten vain omaksi ilokseni. Näiden kuvien muokkaamiseenkin käytin ihan tosi paljon aikaa, koska en meinannut itse olla mihinkään tyytyväinen ja tottakai halusin, että työni lopputulokseen oltaisiin tyytyväisiä.



4.



Tämäkin kuva on vuodelta 2012 ja otettu Rovaniemellä opiskelijatapahtumassa Poron Kusemassa. Hauskaahan tässä on se, että osallistuin Poron Kusemaan vaikka en itse ollut tuolloin edes minkään amkin opiskelija. Mulla oli päällä kaverini haalarit ja osallistuin menoihin niinkuin kaikki muutkin. Siis olihan meillä hauska ja märkä (vesiselvä) Rollon reissu!


5.


Viimeisin kuva on otettu vuonna 2013, kun olimme kävelemässä Jeren kanssa pientä karhunkierrosta Kuusamossa. Kuvassa näkyy n. 3 kilsaa pienen karhunkierroksen alun jälkeen tullut Myllykoski. Mutta tämän pitemmäs me ei sitten sitä karhunkierrosta päästykkään. Mullahan on jonkin sortin korkean paikan kammo ja tuota ennen oli ollut riippusilta/-siltoja joita pystyi kävelemään useampi ihminen kerrallaan, joten ne ei mua pelottaneet, mutta auta armias, kun tuon Myllykosken jälkeen olisi pitänyt mennä ylittämään joki riippusiltaa pitkin, joka oli melkoisen korkealla ja jota sai kävellä VAIN YKSI IHMINEN kerrallaan! Siis ei! Minähän painoin jarrun pohjaan enkä suostunut lähtemään yksin enää yhdellekkään riippusillalle. Koko tilanne meinasi vähän jopa huvittaa niin Jereä kuin myös itseäni, mutta minkäs peloilles teet. Onneksi ei oltu käymässä Kuusamossa ainoastaan vain karhunkierroksen takia eikä se alunperin kuulunut meidän suunnitelmiin, joten pystyimme siirtämään sen kävelyn jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kyllä mää vielä joku päivä sen riippusillan yksin ylitän!


Siinäpä oli teille nyt 5 kuvaa ja 5 tarinaa kuvien takaa. Oliko postaus teidän mielestä ollenkaan mielenkiintoinen? Voisitko kuvitella joskus lukevasi toisenlaisen tällaisen postauksen?