Hae
Minulta teille

BLOGIN SYNTTÄRIT

MINULTA TEILLE BLOGI 1 VUOTTA !

Facebook muistutteli viime viikolla mun ihan ekasta, vähän kuin ’oikeasta postauksestani’ It’s showertime, jonka julkaisin 13.3.2017. Siinä kerroin ystävälleni järjestämistämme babyshowereista sekä tekemästäni ”Arvaa vauvan…” -printtipohjasta. Eli pittäähän sitä vähän juhlia ja mainostaa! Kattokaa ny kuinka hienon kuppikakunki piirsin, itseäkin vähän kikatuttaa!

Mistä kaikki sai alkunsa?

Olin aiemminkin jo pitänyt blogia nimellä ”Looking the world through glass” (tai jotain sinne päin) muutaman vuoden ajan, mutta postaukset olivat vain valokuvia eikä niissä ollut juurikaan tekstisisältöä. Edelleen, jos haluat katsoa vanhempia postauksiani, ne löytyvät kyllä tämän blogin historialuettelosta.

Nykyisen nimen ”Minulta teille” blogille keksin kesän 2016 aikoihin, mutta en silloinkaan vielä uskaltautunut kirjoittelemaan mitään sen suurempia. Postailin ainoastaan ottamiani kuvia, joten tuo 13.3.2017 on minulle henkilökohtaisesti paljon merkittävämpi päivämäärä.
 
 

 

 
 
Miksi mulle oli niin vaikeaa aloittaa blogin kirjoittaminen?
 
Ihan ensimmäinen sana, joka tuli mieleeni, on; itseluottamus. Mulla ei oo ollut sitä koskaan kovinkaan paljoa vaikka on tullut esimerkiksi, tehtyä joitain valokuvauskeikkoja tutuille ja voitettua koulujen välisiä kirjoittamiskilpailuja. Vielä vuosi sitten mää ihan liikaa ajattelin, että mun blogin kirjoittamista jotenkin kritisoitaisiin rajusti. Että en osaa, en pysty, ei se kannata. Oon aina ollut itseäni kohtaan tosi kriittinen ja, jos en ole osannut jotain asiaa omasta mielestäni täydellisesti, olen lannistunut aivan täysin eikä siinä hirveästi ole ollut muiden kannustamisella enää merkitystä. Naurattaa, että mä osaan dramatisoida mun ajatukset ja kuvitelmat välillä ihan älyttömiksi. Vai onko se perussuomalaisuutta, että pelätään sitä mitä muut ajattelee sun tekemisistä? Pelätään muiden mielipiteitä, kritisointia, kommentteja. Tehdään pienistäkin asioista turhan isoja, että ei voi, jos muut aattelee et se on jotenkin väärin.
 
Toisekseen, mää pelkäsin jakaa palasia mun elämästä. Mulla oli tosi ikävä elämänvaihe 16-19 ikävuosien välillä. Vaikka siitäkin ajasta on jo yli 10 vuotta, silti tähän aikakauteen liittyvien asioiden muisteleminen nostaa mulle niskakarvat pystyyn ja ajatukset vain oksettavat minua. Mä niin toivoisin, että pystyisin avaamaan tätä asiaa enemmän ja puhumaan siitä täysin avoimesti, ilman mitään vihjailuja, mutta kun tähän asiaan ei liity ainoastaan vain minä. Enkä halua tuhlata aikaani asian muistelemiseen, koska haluan elää elämää eteenpäin enkä halua antaa vanhojen asioiden vaikuttaa nykyhetkeen.

Summasummarum, mun itseluottamus ja nuoruudessa koetut asiat oli vielä vuosi sitten esteenä sille, että niinkin pienen asian kuin blogin kirjoittamisen, pelkäsin olevan mua kohtaan huono asia. Siis mää oikeasti pelkäsin ihan helvetisti, että asioita joita tänne kirjoitan, voisi kääntää mua kohtaan negatiiviseksi. En uskaltanut nostaa itseäni esille vaikka kuinka sormia poltteli monen monta vuotta päästä näpyttelemään tekstiä blogialustalle. Tietäisittepä vaan kuinka monta kertaa oon yrittänyt klikata ”Julkaise”-nappulaa ennenkuin uskalsin tehdä sen oikeasti. 

 

 

 

 
Mutta vuosi sitten mää uskalsin! Blogin kautta on tullut niin paljon hyvää. Olen saanut ihania tsemppejä, että intohimo ja rohkeus kirjoittamiseen on vain kasvanut. Mut on huomattu parin mun lemppari luonnonkosmetiikkaverkkokaupan somessa, olen saanut ja jakanut vertaistukea (jota haluaisin tehdä vielä enemmänkin), olen saanut kritiikkiä sekä rakentavaa palautetta ja se on auttanut eteenpäin muunmuassa blogin ulkoasun muokkauksessa. Pikkuhiljaa on alkanut tippumaan sähköpostiin yhteistyöehdotuksia. Olen päässyt mukaan blogiyhteisöihin ja -ryhmiin sekä tutustunut uusiin ihmisiin joiden kanssa olen päässyt juttelemaan ja jakamaan ajatuksia. Eli eihän mulla ole muuta kuin kiittäminen TEITÄ! 

 

Kiitos teille, jotka klikkaatte mun postaukset auki ja jaksatte lukea mun tekstejä!

Kiitos teille, jotka otitte mut mukaan blogiyhteisöihin, -ryhmiin ja yhteistöihin. 

Te ihmiset inspiroitte minua! 

Kiitos teille, jotka annatte asiallista ja rakentavaa palautetta.

Kiitos läheisilleni, jotka eivät ole lannistaneet mua vaan päinvastoin tukeneet tän asian kanssa. Ei aina tarvitse suuria sanoja ja kehuja tekemisistään, kunhan vain kokee tulevansa hyväksytyksi.
 
Pienin askelin, pienin askelin tää harrastus jatkaa kasvuaan ja se tuntuu ihan mielettömältä.
 

KIITOS.

 

P.S. Mitä tykkäätte blogin uudesta, hieman muutetusta ulkoasusta!? En tiedä, olenko itse vielä tähän lopputulokseen tyytyväinen, mutta hyvillä jäljillä ainakin ollaan.

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/19429999/?claim=5r8qq72agcn”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *