Hae
Minulta teille

Argh, mä kaipaan maalle

Tiedättekö sen tunteen, kun heräät aamulla ja saat katsoa keittiön ikkunastasi omaa pihaa kelluvan kesäauringon säteistä. Tai omaa pihaa kaatosateen alla. Tai omaa pihaa mitä valtaa valkoinen lumi. Minä tiedän. Ja minä kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan juuri leikatun nurmikon tuoksua. Omien istuttamieni kukkien kastelua. Lumitöitä ja ulko-ovesta ulosastumisen jälkeen lumen narskumista kenkien alla. Minä tiedän ja minä kaipaan.

 

Minä ja Jere ollaan molemmat kotoisin niin sanotusti syrjäkyliltä; toinen tulee maalta lehmien keskeltä, toinen tunturien. Itse muutin kotoa pois 16-vuotiaana Ouluun keskelle kaupunkia opiskelemaan ja kerkesin asua itsekseni n. 8 vuotta, kunnes muutimme Jeren kanssa yhteen. Tällöin meillä oli heti yhteinen ajatus, että kaupunkimaisemiin emme jäisi vaan lähtisimme hieman väljemmille vesille. Kiva ensimmäinen yhteinen asunto löytyi n. 20 kilometrin päästä kaupungin vilinästä. Asuimme asunnossa noin vuoden ja ajattelimme, että molemmilla kun on vakityöpaikka olisi kiva löytää oikea yhteinen, oma koti, jota voisi vihdoin sisustaa ja laittaa itselleen oman näköiseksi. Tuosta päivästä eteenpäin vuoden verran etsimme taloa kuitenkaan mieluista löytämättä. Sitten aloimme keskustella tulevasta ja me molemmat halusimme lähteä vielä opiskelemaan itsellemme korkeakoulututkintoja, joten tottakai tulojen pienentyessä täytyi tehdä kompromisseja asunnon koordinaattien suhteen ja muutimme takaisin kaupunkiin kävelyetäisyydelle molempien kouluista.

 

Ja tiedättekö sen tunteen, kun sisustat kotiasi juuri itsesi näköiseksi. Ajattelet, että tämä koti on minun ja juuri minun näköiseni eikä täältä tarvitse olla heti muuttamassa pois. Sitä tunnetta minä en tiedä.

 

Siis mitä tarkoitan tuolla, että sisustaa ja laittaa omaa kotia oman näköiseksi? Miten niin sitä ei voi tehdä vuokra-asunnossa?

12 vuotta itsekseen asuvana olen kerennyt muuttaa asunnosta toiseen noin 12 kertaa. Eli keskimäärin asunut jokaisessa asunnossa n. vuoden ja sitten taas ottanut renkaat alle ja vaihtanut lokaatiota. Joo, paljon nämä valinnat on myös olleet itsestä kiinni, mutta paljon on myös ollut itsestäni riippumattomia ”pakkomuuttoja”. Se on saanut minut turhautumaan. Muistan ensimmäisten 3 asunnon aikana pyrkineeni sisustamaan asuntoa kodikkaaksi ja satsanneeni sisustamiseen rahallisesti. Kuitenkin useita kertoja muutettua jotenkin aloin kyllästymään, mieltymykset muuttu sisustamistyylien suhteen useasti ja jossain vaiheessa mulle tuli asennevamma, että enää en jaksa katsoa miten mikäkin huonekalu sopii uuteen asuntoon, kun taas kohta täytyy kuitenkin muuttaa. Ja sitten hankkiuduinkin suuresta osasta tavarasta eroon jolle en kokenut olevan mitään käyttökelpoisuutta. Sitten tuli aika, kun muutettiin yhteen Jeren kanssa ja ajattelimme, että asutaan väliaikaisesti niin, että ei haittaa vaikka huonekalumme eivät sopisi yhteen. Ostettaisiin yhteisiä, kestäviä, laadukkaita ja siistejä huonekaluja ajan ja rahan kanssa. Yhteinen sisustusprojekti kaatui kuitenkin ajan loppumiseen ja opiskelijabudjettiin.

Nyt on tullut 3 vuotta siitä, kun vaihdoimme omakotitalohaaveet, sisustamisinnon ja 84 neliöisen rivitaloasuntomme syrjäkylältä väliaikaiseen opiskelujen ajan kestävään 54 neliöiseen kerrostalokaksioon 2 kilometriä kaupungin keskustasta. Tämän 54 neliöisen kaksiomme seinien sisälle on mahtunut todella laaja tunteiden kirjo niin onnea ja iloa kuin myös turhautuneisuudesta mustimpiin ajatuksiin ja ylitsevuotaviin kyyneliin. Tässä asunnossa on naurettu ja riidelty, sovittu, lohdutettu. Ennenkaikkea rakastatettu. Olemme kuitenkin hyvin valmiita luopumaan tästä asunnosta, tästä sijainnista ja vaihtamaan sen väljempään naapurustoon, syrjempään seutuun ja takaisin maan kamaralle. Aloittamaan alusta. Ja ennenkaikkea vaihtamaan tämän kaiken tunteeseen, että nyt meillä on KOTI ja täältä me ei ihan heti muuteta pois.

Elämä on valintoja täynnä, me tehtiin ne valinnat aikoinaan ja ollaan taas tehty uusia. Jospa ne toteutuisivat.

 

Tahdon kokea jälleen sen tunteen, kun herään aamulla ja saan katsoa keittiön ikkunasta omaa pihaa kelluvana kesäauringon säteistä. Tai omaa pihaa kaatosateen alla. Tai omaa pihaa mitä valtaa valkoinen lumi. Minä kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan juuri leikatun nurmikon tuoksua. Omien istuttamieni kukkien kastelua. Lumitöitä ja ulko-ovesta ulosastumisen jälkeen lumen narskumisen kuulemista kenkien alla.

Gluteenittomat pätkiskuppikakut

Pitkästä aikaa innostuin kokeilemaan uusia leipomisjuttuja ja tällä kertaa syntyi pätkiskuppikakkuja ystäväni juhliin. Tähän heti alkuun sanon, että Pätkis minibites -pussin kyljessä lukee, että ”saattaa sisältää vehnää” joten mikäli et kestä gluteenia ollenkaan, kannattaa nämä jättää välistä. Muutoin nämä onnistuivatkin ihan kivasti ja katosivat juhlissa parempiin suihin.

 

 

 

Gluteenittomat pätkiskuppikakut

 

taikina (n. 15 kpl muffinsseja)

175 g voita

4 dl gluteenitonta jauhoseosta

4 rkl kaakaojauhetta

2,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

n. 1,5 Pätkis minibites pussia

3 kananmunaa

2 dl maustamatonta jogurttia

 

Ensimmäisenä sulata voi ja anna sen jäähtyä. Voin jäähtymisen aikana voit laittaa paperiset muffinssivuoat joko valmiiksi pellille (halutessasi voit laittaa pellille vielä leivinpaperin suojaksi paperivuokien alle) tai mikäli, jos omistat muffinssipellin voit vuorata sellaisen paperivuoilla. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä paloittele Pätkis minibitesit. Vatkaa sekaisin sulatettu voi, munat sekä maustamaton jogurtti, lisää lopuksi kuivat aineet ja pienennetyt Pätkikset. Paista muffinssitaikina uunissa 175 asteessa n. 20 min. Voit kokeilla muffinssien kypsyyttä hammastikulla muffinsseja tökkäämällä, jos taikinaa ei jää tikkuun muffinssit ovat valmiit. Jätä valmiit muffinssit jäähtymään.

 

Kuppikakkukuorrute

75 g voita

400 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl tomusokeria

halutessasi voit lisätä haluamaasi elintarvikeväriä

koristeita, esimerkiksi nonparelleja

 

Sulata voi ja jäähdytä. Vatkaa voi ja tomusokeri tasaiseksi. Lisää mukaan tuorejuusto. Halutessasi lisää elintarvikeväriä. Itse lisäsin kuorrutteeseen keltaista väriä. Laita seos jääkaappiin odottamaan muffinssien jäähtymistä (n. 30 min).

Lopuksi pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristele haluamillasi nonparelleilla tai muilla koristeilla. Herkuttele!