Hae
Minulta teille

Viime viikko puhelinkuvina

Poistin lauantai-iltana puhelimestani reilut 200 kappaletta ylimääräisiä/turhia kuvia ja samalla huomasin, että olin menneellä viikolla sattunut kuvaamaan melkein joka päivä jotain. Tätä oikeasti käy harvoin. Ajattelimpa sitten, että ois ihan kiva kertoa, mitä olen viime viikon aikana touhunnut. Itse ainakin tykkään lukea ihan ihmisten tavallisesta arjesta ja arjen oivalluksista. Ehkä tämän kautta taas pääsen tutustumaan teihin uusimpiin lukijoihin paremmin, teitä on tullut aika paljon lisää! Kiitos siitä! <3

 

Maanantai

Maanantaina mulla oli tavallisestikin aamupäivän ajan koulua. Tehtiin samalla syventävällä kurssilla olevien luokkakavereiden kans meidän ryhmätyötä valmiiksi. Näissä amkin ryhmätöissä on muuten ihan eri meininkin mitä jossain peruskoulussa tai amiksessa. Pitää osata kirjoittaa asiatekstiä ja pitkästi ja yleensä kaikki esseet tiivistetään powerpoint-esitykseen. Jä mää kyllä tykkään hulluna! Nyt muuten on alkanu jo ammattikouluihin yhteishaku ja ensi kuussa on myös amk- ja yliopistohaut. Voisimpa kirjoittaakin näistä koulujutuista lisää.

Koulusta menin suoraan serkkutyttöni luokse ja olin apuna hänelle hiustenvärjäyksessä. Eipä ollut muuten tullut aiemmin kokeiltua kasvivärjäystä ja käyttäytyhän se aivan täysin erillain hiuksissa mitä ”normivärit”. Mulla on tulossa tästä teille ihan erillinen postaus! (Sori, jos toistan itseäni…) Hiustenvärjäämiskeissin jälkeen menin käymään kangaskaupassa. Tarkoituksena oli löytää sopivaa nahkaa meidän auton vaihdekepin ympärille. En aivan löytänyt etsimääni, mutta ostin toisenlaista, vaatetusnahkaa, ja ajattelin jokin päivä ommella meidän jalkarahille uuden päällisen. Löysin myös niiiiiiin ihanan maton tuolta liikkeestä, että oli pakko ottaa siitä kuva, mikäli joskus sen johonkin meidän mahdolliseen uuteen kotiin saisin viedä.

 

 

Kävipä maanantaina muuten sekin, että Oulun keskustan lopettavassa kirjakaupassa asioidessani mua tuli haastattelemaan Kalevan toimittaja. Kiva, kun sattui just sellaiselle päivälle, kun olin omasta mielestäni aivan hirveän näköinen ja tukkakin likaisena. No, kokemusta rikkaampana.

 

Tiistai ja keskiviikko

Tiistai-iltana asettelin sitten itselleni tuollaisia makeita herätyksiä muutaman minuutin välein neljäksi aamulla. En oikeasti ikinä torkuta, mutta käytiin tosiaan keskiviikkona Helsingissä Oulun Muistiyhdistyksen kanssa ja lentokentällä piti olla klo 6.00. Stressasin hirveästi, että nukunko ja heräänkö jajaja. Mutta onneksi oli melko kivuton ylösnousu enkä myöhästynyt lennoltakaan. Tosiaan Helsingissä oltiin ensiksi aamupäivä Eduskunnassa ensimmäistä kertaa järjestettävässä Muistiparlamentissa, johon osallistui muun muassa muistiaktiiveja sekä niin muistisairaiden omaisia kuin muistisairaita itse. Mukana oli myös muutama kansanedustaja. Tän tapahtuman tavoitteena oli tukea muistiystävällistä Suomea ja sen rakentamista, koska muistisairauksien yleisyys on arvioitu olemaan kasvamaan päin. Pääsin itsekin yhdessä toisen tytön kanssa puheenvuoroon ajaen meidän nuorten, muistisairastuneiden lasten, asioita sillä muistisairaus ei valitettavasti ole vain oletetun omaisesti vanhusten sairaus vaan se koskee myös työikäisiä henkilöitä. Siitä ehkä joskus tarkemmin lisää, muuten tästä tulee aivan liian pitkä teksti luettavaksi. Muistiparlamentin jälkeen meillä oli järjestämäni valtakunnallinen nuorten vertaistukitapaaminen, joiden vanhemmalla on todettu muistisairaus. Oli pitkä päivä. Aamulla klo 6.00 oltiin lähtökuopissa Oulun lentokentällä ja palattiin takaisin klo 23.00.

 

 

Torstai ja perjantai

Torstaina ja perjantaina meillä ei ollut koulua, mutta se ei kyllä yhtään haitannut, koska mulla riitti hommaa kotonakin. Onnekseni ehdin koulutöiden lisäksi kirjoitella blogijuttuja sekä käydä viettämässä ystävänpäivää kahvin ja maistuvan härkis-ciabattan äärellä ystävien kanssa. Sain myös perjantaina ihanaa postia ystävältä, joka sisälsi kuvan meistä, pienen viestin ja nuo iki-ihanat ananaskorvikset! Määhän siis rakastan mm kaikenlaisia ananasjuttuja ylikaiken.

 

 

Viikonloppu

En tiedä huomasiko kukaan aiemmin, mutta en kirjoittanut mistään treenijutuista koko viikolta mitään vaikka oonkin aiemmin hypettänytkin mun alkanutta treenaamista varsinkin Instagramin puolella. Tähän on syynsä siinä, että mulla ei ollut aikaa/saumaa/jaksamista treenata viime viikolla kuin ainoastaan lauantaina. Mun kohdalla on tosi jännä, kun oon yhtään stressaantunut niin  lamaannun täysin. Tai en lamaannu, mutta en osaa poistua työn ääreltä ennenkuin se on valmistunut ja sivuutan sitten mulle muun tärkeän tekemisen kuten treenaamisen. Haluan vaan suorittaa tekeillä olevat työt loppuun kerralla ennen muuhun siirtymistä. Ja valitsen ennemmin sosiaalisen kanssakäymisen kuin treenaamisen, koska näen itselleni tärkeämmäksi muiden ihmisten seuran. En kuitenkaan rankaise tai toru itseäni treenaamattomuudesta vaan annan itselleni luvan muistaa sen mikä mulle on tärkeää. Joskus treenaan enemmän, joskus vähemmän. Mulla on tavoitteita, jotka aion ja tulen tälla alueella saavuttamaan vaikka siinä menisikin suunniteltua pitempi aika.

Noi tomaatit on kuvassa siksi, koska meillä lensi niin hölmöä läppää taas serkkutytön kans et sain vedettyä nuo tomaatitkin siihen mukaan. Tietäjät tietää.

Eilen eli sunnuntaina me käytiin mun veljen lapsen ja hänen kaverinsa kanssa katsomassa OLSin salibandypeli. Huomatkaa Scrabblen pelilauta, jossa on mitä huvittavimpia sanoja. Pelattiin tuota ennen peliin lähtöä. Ei se ole poikien kanssa niin justiinsa, pelaako säännöillä vai niiden vierestä. Onneksi tässä ei ollut tosikoita pelaamassa.

Ja ennenkuin kukaan tarttuu tuohon siis-sanaan niin laudalla luki ensin isi, sitten toinen pojista lisäs tuohon s-päätteen ja tarkoitti sillä ”sun isis”.

Tämmöstä täällä. Mukavaa viikon alkua!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *