Jälleen kirjoitan
Olen aiemmin viime heinäkuussa julkaissut blogin puolella runokirjoituksiani ja ajattelin pitkästä aikaa, mummini inspiroimana, julkaista tänne jälleen muutaman runon tynkäni.
Mummi on myös ihminen, joka on tykännyt aina valokuvauksesta ja kirjoittelusta, ehkä sieltä on pientä ’sukuvikaa’ saanut itsellenikin. Tämän postauksen jälkeen jatketaan taas vähän positiivisemmissa aiheissa bloginkin puolella, nyt on saatu rauha.
Perinpohjin
kun olen miettinyt mitä elämältä haluan
haluan sinut
haluan maailmaasi mukaan
jota ei minulta veisi kukaan
Musta paita, jossa on ruusukuviointi
se jos mikä kuvaa ihmisen luonnetta
Se kertoo puhkuvasta tunteesta
tulipunaisesta, puhkuvasta tunteesta
joka voi viedä mennessään
Pojatkin voi meikata
voihan tytötkin viedä tanssissa
voihan miehetkin itkeä
voihan naisetkin ampua aseella
Kun me mietimme, onko meillä toisemme
autammeko ollenkaan itseämme
ellemme kysy ääneen pelkäämättä
Kun me mietimme, onko rikkaalla rakkautta
autammeko ollenkaan toisiamme
ellemme tarjoa henkistä hyvyyttä
Kun mietimme, miten voisimme auttaa muita
muistammeko auttaa myös itseämme