Jälleen kirjoitan

Olen aiemmin viime heinäkuussa julkaissut blogin puolella runokirjoituksiani ja ajattelin pitkästä aikaa, mummini inspiroimana, julkaista tänne jälleen muutaman runon tynkäni.

Mummi on myös ihminen, joka on tykännyt aina valokuvauksesta ja kirjoittelusta, ehkä sieltä on pientä ’sukuvikaa’ saanut itsellenikin. Tämän postauksen jälkeen jatketaan taas vähän positiivisemmissa aiheissa bloginkin puolella, nyt on saatu rauha.

Perinpohjin

kun olen miettinyt mitä elämältä haluan

haluan sinut

haluan maailmaasi mukaan

jota ei minulta veisi kukaan

Musta paita, jossa on ruusukuviointi

se jos mikä kuvaa ihmisen luonnetta

Se kertoo puhkuvasta tunteesta

tulipunaisesta, puhkuvasta tunteesta

joka voi viedä mennessään

Pojatkin voi meikata

voihan tytötkin viedä tanssissa

voihan miehetkin itkeä

voihan naisetkin ampua aseella

Kun me mietimme, onko meillä toisemme

autammeko ollenkaan itseämme

ellemme kysy ääneen pelkäämättä

Kun me mietimme, onko rikkaalla rakkautta

autammeko ollenkaan toisiamme

ellemme tarjoa henkistä hyvyyttä

Kun mietimme, miten voisimme auttaa muita

muistammeko auttaa myös itseämme