Hae
Minulta teille

Aikuisopiskelijan aatoksia

Edelliseen  Yhteishaku on alkanut – OOKKO NÄÄ AATELLU OAMKIA?postaukseen liittyen.

Ihan tavalliseen aikuisopiskelijan arkeen kuuluu jokapäiväiset koululounaat sillon, satojen erilaisten materiaalien lukemista tentteihin sekä ikuisuudelta tuntuvat työtunnit, kun essee ei tunnu valmistuvan (mut se fiilis on korvaamaton, kun se on valmis ja hyväksytty).

Vähemmän olen syönyt nuudeleita ja kaurapuuroa mitä opiskelijoiden oletetaan syövän, mutta niitäkin. Tähän yksi pelastus on ollut hävikkiruoan ostoon keskittyvä puhelinsovellus sekä läheiset, jotka ovat tarjonneet sijaa ruokapöydässään. Vähemmän olen myös juonut alkoholia ja juhlinut yömyöhään, mitä opiskelijoiden oletetaan tekevän. Millä helkkarilla sitä muuten eläis, jos kaikki menis prosenttijuomana kurkusta alas?

Enemmän olen kuluttanut sohvannurkkaa läppäri sylissä sekä kipeyttänyt selkäni kuin työvuosina vaikka siellä se selkä alkujaan menikin. Vähemmän olen tehnyt töitä, kuin kuvittelin kouluvuosien aikana tekeväni. Tinkimällä muista menoista olen tavallaan onnekas, että töiden teko ei ole ollut niin suuri välttämättömyys. En ehkä ole päässyt kokemaan kaikkea mitä olisin halunnut, kuten saanut matkustella, mutta täytyy luottaa elämään, että vielä pääsen. Paljon olen joutunut kieltäytymään niin sanotuista ylimääräisistä menoista, kuten kavereiden kanssa vietetyistä illan vietoista tai ravintolassa syömisistä, mutta toivottavasti niitä kertoja on vielä edessäpäin.

Opiskeluvuosien aikana olen lisännyt ja sittemmin joutunut vähentämään kahvin juonnin määrää. Viime kesänä vähensinkin radikaalisti niin kahvia kuin sokerilähteitä ja koin ensimmäiset riippuvuusoireet ikinä. Päänsärkyä ja ärtyneisyyttä kesti pari viikkoa. Se oli p*rseestä, mutta teki hyvää. Kuitenkin kehoni kertoo, että vielä on tekemistä. Kahvi ja sokeri molemmat piristävät, mutta eivät ole liiallisissa määrin nautittuina terveellisiä.

Opinnot ovat avanneet vuosien aikana uusia ovia ja mahdollisuuksia, tuoneet ihmisiä elämääni sekä kasvattaneet tietotaitoa. Opintojen myötä oppii myös paljon itsestään. Varsinkin itseluottamus ammattiosaamisesta kasvaa metrejä lukuvuoden aikana, kun vain opiskeluihin jaksaa panostaa. Minä en ole aina jaksanut, olen välillä käynyt myös heikoimmillani.

Uskokaa pois, keskivertoperuskoululaisena, jonka keskiarvo yläasteelta lähtiessä oli 7.7, voikin menestyä amk-opinnoissa halutessaan kiitettävin arvosanoin. Saa kokea tunteen, että ei saakeli en niin hölmö olekaan vaikka joskus tuntui, että opettajat eivät uskoneet minuun. Motivaatio on paras ase ja kypärä koulutöiden taistelutantereella. Vaikka muut ei usko, riittää, että sinä uskot itseesi. Niin voit menestyä.

#LUOTAITSEESI

Kuva: Aki Roukala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *