Hae
Minulta teille

Kehopositiivisuus on virheettömyyttä

Juttelin viime lauantai-iltana teidän seuraajien kanssa, jotka seuraatte mua myös instassa, ajatuksista kehopositiivisuuteen liittyen DM:n puolella. Jaoin stoorissa omaa tän hetkistä olotilaani ja ajatuksia omasta kehokuvastani johon sain teiltä ihanasti kuulla omista kokemuksistanne. Kiitos jokaisesta viestistä, oli aivan huippua päästä keskustelemaan asiasta teidän kanssanne! Juuri siksi halusin jakaa omia henkilökohtaisia fiiliksiäni. En siksi, että hakisin niin sanottuja ’säälipointseja’ vaan siksi, että sain jakaa, kuin myös itse kokea, vertaistukea. Yksi parhaimmista tuista lähes kaikkiin ongelmiin on ainakin mun mielestä vertaistuki. Että näkee ja saa kokea, ettei oo yksin.

 

 

Kehopositiivisuus on ollut viime vuosina paljon pinnalla somessa, koska nykypäivänä ihmiset luo toisilleen ja itselleen paineita ulkonäön ja suorittamisen saralla. Ihailen kovasti heitä, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja pystyvät näin ollen oman positiivisuutensa kautta auttamaan, ohjaamaan ja inspiroimaan muita samoihin tuntemuksiin sekä ajatuksiin. Kehopositiivisuus lyhennettynä on siis olemista sinut itsensä ja vartalonsa kanssa hyväksyen kaikki virheensä. Kehopositiivisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kukaan pitäisi itseään täysin virheettömänä. Silloin olisi jo yli-ihminen.

 

Miksi somen pitäISI sitten täyttyä niistä kaikista virheettömistä julkaisuista

 

Tänä päivänä somessa arvostetaan sitä, että vaikuttaja on mahdollisimman aito ja oma itsensä. Jakaa elämästään niin ne huonommat kuin parhaimmatkin fiilikset. Ymmärrän kuitenkin täysin, että jotkut haluavat pitää oman somensa paikkana, johon haluaa luoda positiivista sisältöä. Eihän siitä muuten mitään tulisikaan, jos me kaikki vain kärjistetysti sanottuna vedettäisiin ranteitamme auki julkisesti.

Kaikkien positiivisten julkaisujen keskellä toivon, ettei ihmisille käy niin, että alkaa uskomaan, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Mietin jatkuvasti voinko jakaa ihan kaikkia syvimpiä/heikoimpia ajatuksiani ja kertoa vertailevani nykyminääni vanhempiin valokuviin historiaminästäni. Kärsiikö siis vaikuttajarooli, jos kertoo välillä ettei kaiken positiivisuuden keskellä olekaan aina innostunut, inspiroiva ja hyvinvoiva vaikka sitä haluaisi eniten seuraajilleen olla? Mutta ei somen ole pakko täyttyä ainoastaan virheettömyydestä.

Minusta on hyvä muistuttaa itseään ja muita siitä, että kaiken takana on ihminen.

 

 

Yritys pukea ajatukset sanoiksi

(Tietäisittepä kuinka paljon ”turhaa” tekstiä poistin tästä postauksesta, että tämä pysyisi mahdollisimman lyhyenä lukea. Kirjoitus lähti jo aiemmin laukalle ja loogisuus on saattanut sittemmin kadota.)

 

Useissa tutkimuksissa on sanottu, että liikunta lisää hyvänolon tunnetta ja mikäli jokainen meistä lisäisi sitä elämäänsä edes 0,5h päivittäin, sillä ehkäistäisiin esimerkiksi masennusta. Itse kuitenkin kuulun siihen ryhmään, joilla liikkuvuus saattaa olla joinakin kuukausina täysi 0. Se ei silti tarkoita, että olisit suoraan täysin paksa.

Tarkoitan, että mikäli sulla on  epävarmuuksia itsesi ja kehosi suhteen, älä missään nimessä ainakaan lähde vertaamaan sitä muiden kehoon. Jokainen meistä on yksilö, meillä on erilaiset geenit ja perimät. Itse olen lopettanut itseni vertailun muihin aikaa sitten, mutta peilikuva on pahin viholliseni vanhoja (lue: hoikempia) kuvia katsoessani. Haluan kaiken ajoittaisen itseinhon keskellä kuitenkin muistaa sen, että oon oikeesti ihan hyvä tyyppi ja ihmiset viihtyvät kanssani. Sinäkin siis saman asian kanssa kamppaileva: mieti ennemmin niitä hyviä puolia itsessäsi, joita sinulla jo on ja hae tämän kautta positiivista energiaa. Vaikka et olisi itsellesi sopivan kokoinen, oletko silti älykäs ja aikaansaava? Tai pidetäänkö sinua lojaalina ystävänä ja hyvänä kitaransoittajana? Sinussa on kyllä sitä jotain!

Vaikka liikkumisesi olisi, niinkuin allekirjoittaneellakin (joka nyt toistaa itseään) välillä täysin 0 ja kokisit ajoittain olevasi maailman epäonnistuinein ihminen: ET SÄÄ OO. Tämä täytyy yrittää meistä jokaisen muistaa. Ei oikeesti se ulkokuori, vaan se sisin.

Positiivisuuden kautta tunnemyrskyjen läpi me voitetaan mielemme, joka yrittää kääntyä meitä vastaan.

 

Sinä olet kaikkiaan kaunis.

 

2 kommenttia

  1. Sake kirjoitti:

    Ihana postaus tärkeästä aiheesta! ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *