Hae
Minulta teille

Täytyykö somessa olla aina positiivinen

Oon alkanut kuuntelemaan töissä paljon radiota, äänikirjoja ja etenkin podcasteja. Eilen törmäsin erääseen podcastiin, jossa haastateltiin somen parissa työtä tekeviä henkilöitä eli vaikuttajia. He kertoivat omat uratarinansa ja mitkä asiat ovat heille tärkeitä tuoda julki omassa työssään. Haastattelun loppupuolella tiputettiin esille miete, joka meni suunnilleen näin: ”Vaikka haluaa pitää oman somekuvan positiivisena, niin kyllä se välillä ahdistaa. ”

Korviini jäi soimaan tuo ’positiivinen somekuva’. Ymmärsin kyseisessä keskustelussa tarkoitettavan tällä positiivisuudella sitä, että omaan sosiaaliseen mediaan julkaistaan ainoastaan kiiltokuvia omasta elämästä, joka välillä ahdistaa sitten itse somepersoonaa.

 

Kuvat: Laura Maunu Photography

 

Ymmärrän toki, että some ei ole todellakaan oikea paikka välttämättä käsitellä ihan kaikkea omassa elämässään tapahtuvia asioita, mutta mielestäni liian positiivinen meininki on  jo valheellista. On tottakai aivan mahtavaa, jos joidenkin elämä menee hyvin ja niin toivoisi jokaisella menevän. Itse kuitenkin koen, että mikäli omassa elämässä on meneillään jokin juttu, joka vaikuttaa/näkyy jo sun somekäyttäytymisessä niin siitä voi aivan hyvin ihmisille mainita. Asioita ei ole pakko aukaista sen enempää kuin itse haluaa niistä kertovan, mutta itse ainakin luotan siihen, että totuus on se mikä merkitsee antoi sitä sitten aimo annoksin tai vain pienen informaation verran.

 

Niin monta kuin on ihmistä on myös mielenkiinnonkohteita

 

Tästä mielipidekirjoituksesta voi saada turhankin agressiivisen kuvan. Toivottavasti osaatte suhtautua tähän kuitenkin vain yhden ihmisen mielipiteenä eikä sillä, että haluaisin samalla tyrmätä kaikkien muiden mielipiteet. En missään nimessä.

Ihmettelen sitä, että mikäli välillä täydellisen somesisällön tavoitteleminen tuntuu ahdistavalta, miksi sitten somepersoona ei ole rehellinen itselleen sekä seuraajilleen ja tuo välillä esille sitä toistakin puolta elämästään? Monesti ihmisille riittää, kun kertoo, että nyt tuntuu ikävältä muttei halua keskustella asiasta enempää. Jos asioiden raottaminen ei riitä yleisölle, ei siitä kannata kuitenkaan kantaa huonoa omaatuntoa. Jokainen päättää elämästään ja kertoo asioistaan sen verran niille ihmislle kenelle haluaa kertoa. Haluan vain uskoa kovasti siihen, että rehellisyydellä ja edes vähän omien fiiliksiensä avaamisella vaikuttaja tekee itselleen kevyemmän olon sekä antaa sillä enemmän itsestään myös muille. Somen kautta voi myös löytää ihmisiä, joista tuntuu just tai melkein samalta kuin vaikuttajasta sillä hetkellä. Sitähän kutsutaan silloin vertaistueksi oli kyseessä vitutus puuron palamisesta pohjaan tai isommasta ikävästä.

Mutta kuten sanoin. Jokainen kertoo juuri sen verran itsestään ja elämästään ja kenelle haluaa niin paljon kuin haluaa. Jokainen tuottaa somensa juuri niinkuin itselleen parhaakseen näkee. Minä en ole mikään kertomaan kenellekkään kuinka pitäisi toimia ja ajatukseni voivat kuulostaa mustavalkoisilta. En minäkään kaikkea ole kertonut omassa somessani eikä kaikki asiani tänne kuulukaan, mutta tunteille olen antanut luvan ja tilan tulla omiin somekanaviini silloin kun ne tuntuvat oikeilta julki sanoa. Myrskyn jälkeen on poutasää ja ennen myrskyä on poutaa, eikö niin Kari Tapio.

 

Kuvat: Laura Maunu Photography

3 kommenttia

  1. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Miun mielestä somessa ei tarvitse olla liian positiivinen kaikista asioista. Oma lasini on puolitäynnä ja olen luonteeltani todellakin positiivari, osaan miettiä sitä pilven kultareunaa, mutta olen myös rehellinen realisti.

    Niistä oikean elämän realistisista hetkistä tulee kontrastia siihen täydellisyyskuplaan ja itse mm. https://blogit.terve.fi/fitfatmama/paiva-kun-huvitti-myyda-lapset-torilla/ kerroin kun lapset huvitti myydä torilla :D. Vertaistuen takia niitä ei-niin-positiivisempia juttuja on kiva kirjoittaa

    • Anu kirjoitti:

      Siis justiin tätä tarkoitin! Kiitos vertaistuesta! 😀

      Ja aivan mahtava tuo sun postaus! Voin vain kuvitella sen tunteen, kun oot sormet sauhuten kirjoittanut tuon ja lopuks huokaissut isoon ääneen helpotuksesta. 😀

  2. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Joo helpotti kyllä omaa paskaa oloa heti kun pääsi kirjoittamaan ne fiilikset ääneen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *