Hae
Minulta teille

Niin mites se kesän alussa tehty bucket list

En tiedä, onko bucket listejä tehtäessä itse velvollinen suorittamaan oma keksimänsä summer bucket listin. Mulle ei kylläkään näin käynyt ja todella todella moni kohta tästä laatimastani listasta jäi tekemättä. Oikeastaan kaikki. Jollain tapaa. Mun kesä oli lähinnä vaan töitä, töitä ja töitä. Tottakai vietin viikonloput ilman, mutta en kyllä silloinkaan keskittynyt muuhun kuin olemiseen suorittamisen sijaan. Tai eihän nämäkään asiat ole suorittamista, mutta noh eipä siitä sen enempää. Nyt kävi näin.

 

 

Näin mun oma laatimani summer bucket listin noudattaminen sujui:

  • käy yöuinnilla – en edes uinut kertaakaan koko kesänä luonnonvesissä joten yöuintikin jäi
  • näe vanhaa koulukaveria – joo näin, nehän on mun vanhimpia ystäviäkin
  • pidä grillibileet – meillä ei oo grilliä, mutta lasketaanko äidin ja isäpuolen luona vietetty juhannus missä grillattiin
  • saa sandaalirusketusraidat – en edes ottanut kertaakaan aurinkoa saatika osallistunut yhtiinkään festareihin, missä näin olisi voinut esimerkiksi käydä
  • käy soutelemassa – lasketaanko melonta
  • opettele kesäkumibiisi – julkaistaanko näitä edes enää
  • juo viiniä laiturilla – join kyllä viiniä terassilla
  • käy saunomassa saunalautalla – eipä tullut käytyä, mutta rantasaunassa kylläkin
  • pelaa rantapalloa – kävin lenkillä
  • syö uutuusjäätelömaku – söin, mutta en muista mikä maku se oli
  • käy eväsretkellä – kävin siellä terassilla viinillä, eikö sekin ole eräänlainen retki
  • osallistu puistojumppaan – edelleen kävin lenkillä, en päässyt sinne puistoon asti

Lopetan työt, sanon hyvästi

Olen todella kiitollinen siitä, että sain viimeisen puoli vuotta tehdä töitä ja suorittaa siinä samalla kaksi viimeistä opiskeluihini liittyvää harjoittelua palkallisessa työsuhteessa. Nuo paikat ovat harvassa ja voi sanoa, että kävi superhyvätuuri.

 

Lopetan, hyvästi

Huomenna kuitenkin sanon ainakin toistaiseksi, olemalla tietämätön palaanko, hyvästit tuolle työpaikalle. Olen viihtynyt vaikka työnkuva itsessään tuntuikin ensihuuman jälkeen todella kuluttavalta. On hyvä oppia työskentelemään paineen alla ja näkyviä tuloksiakin sain tehtyä omalla toiminnallani, mutta oliko juuri tämä työnkuva juuri itseäni varten. En ole siitä täysin varma. Työ ei ollut millään tavalla fyysisesti raskasta, mutta joinain päivinä se tuntui henkisellä tasolla siltä, että vaikka kuinka teit omasta mielestäsi parhaasi ja ajattelit asiakkaiden etuja, sekään ei riittänyt vaan sinun odotettiin pystyvän taikomaan asioita tyhjästä ja luultiin keksivän omia sääntöjä.

Nyt siirryn hetkeksi vielä takaisin koulun penkille yrittämään saamaan itseäni valmiiksi sosiaalityön ammattilaiseksi jättäen työsalkkuni. Minulla ei ole hajuakaan mitä odottaa tulevaisuudelta.

 

 

Katso myös tämä postaus: Vaatevallankumous 2019