Hae
Minulta teille

Peeärkooällän oppari

En ole kertaakaan tainnut kertoa täällä meidän opinnäytetyön a.k.a. opparin prosessista joka alkoi tosi hyvin, koska ensinnäkin löysin mutkattomasti kaksi aivan loistotyyppiä tekemään kanssani opparia ja vuosi sitten koulun järjestämässä aloitusinfo-tapahtumassakin meille löytyi aihe sekä yhteistyökumppani kuin taikaiskusta. Sanottakoon kuitenkin, että jo tuolloin olisi pitänyt haistaa, että kaikki ei voi mennä näin hyvin vaan jonkinlaisessa montussa sitä pitää käydä repimässä hiuksia.

Meillä oli tänään jälleen oppariin (itse asiassa sen suunnitelmaan) liittyvä palaveri ja saadaan siihen liittyen erittäin hyvää ohjausta koulun puolesta, mutta helvetti et syö miestä, kun tuntuu ettei tekemällä tuu valmista.

 

 

Jos joku ei vielä tiennyt niin viimeistelen sosionomin opintojani ammattikorkeassa. Aloitin vuonna 2016 sairaanhoitajaopinnoilla, mutta 2017 vaihdoin sosionomiksi ja nyt opinnot on siinä pisteessä, että jäljellä on enää 1 kurssi sekä opinnäytetyö. Meidän opparin aihe on supermielenkiintoinen, tutkitaan ikäihmisten yksinäisyyden yleisyyttä ja yritetään löytää siihen kohderyhmää kuunnellen mahdollisia ehkäisykeinoja joita voisi konkreettisesti ottaa mukaan käytännöntyöhön. Ainakin musta tuo on tosi tärkeä ja mielenkiintoinen aihe!

Mutta mielenkiintoisesta siihen, että meidän opparin valmistumisen aikataulu on kussut ja pahasti. Ja siis tähän on vaikuttanut niin kaikki. En lähde syyttämään ketään tai mitään erikseen sillä itsessänikin on yhtälailla vikaa, elämäntilanteet muuttuu, mielenterveys sahaa ylös-alas jii än ee. Asiat joihin liittyy enemmän kuin yksi tekijä voivat muuttua moneen kertaan matkan varrella ja siihen olisikin pitänyt osat varautua ainakin itsellä paremmin. On tosi stressaavaa, kun oot asettanut tavoitteita, mutta syystä jos toisesta ne ei toteudu. Onneksi en kuitenkaan oo näiden asioiden kans yksin, THANK GOD. Onneksi on lisäksi kaksi, kenen kans saan jakaa nää samat fiilikset ja turhautumisen tunteet. Saadaan yhdessä hakata päätämme seinään et mitä perkelettiä.

 

 

Stressaa niin suunnattoman paljon. Meidän opparin suunnitelman piti olla valmis kevääseen mennessä, mutta se ei oo vieläkään hyväksytty et päästäs toteuttaan itse lopullista työtä eli raporttia. Ja sitten stressaa vielä sekin, että mää en saakeli vie tiedä ollenkaan et mihin hakisin töihin. Toisaalta voisin kysyä paikkaa viimeisimmästä harjoittelupaikasta, mutta sitten taas oon miettinyt haluaisinko kokeilla jotain uutta. Mutta tiiättekö mikä ois kaikista älyttömin juttu…saada jotenkin tuotua sitä omaa osaamista tän blogin ja somen kautta ilmi niin et siitä sais tarpeeksi valuuttaa vuokran ja laskujen maksuun. Kuulostaa hyvältä idelta, mutta en tiedä sitten miten se käytännössä toteutuis. MOTIVOITUNUT TYÖNTEKIJÄ JA MONIOSAAJA ETSII TÖITÄ TOSITARKOITUKSELLA!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *