Hae
Minulta teille

WHITE MONDAY | Tarinani muodin kuluttajana

Tänään 25.1.1. vietetään White Mondayta eli kiertotalouspäivää (omin sanoineni: hienon aatteen maanantaita ennen ostohysteriaa lietsovaa perjantain tarjouspäivää). Halusin ottaa osaa tähän kampanjaan, koska itselleni on tullut vuosi vuodelta vaan tärkeimmäksi etenkin ilmastonmuutoksen ollessa kynnyksellä, kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiin. Tarinani muodin kuluttajana ei ole millään tavalla tarkoitus nostaa itseäni tapetille, koska en itsekään ole kuluttajana täydellinen eikä syyllistää muita, mutta haluan haastaa jokaista miettimään hetken omaa ostokäyttäytymistään.

Lisätietoa White Mondaysta saat heidän nettisivuiltaan www.whitemonday.info.

 

 

Tarinani muodin kuluttajana

 

Kun olin lapsi ja vaikka en silloin itse pahemmin pystynyt vaikuttamaan omaan kulutukseeni, äiti teki meille paljon vaatteita itse. Se oli aika siistiä, kun sulla oli vaatteita mitä varmasti kenelläkään muulla ei ollut. Muistan myös näiden vaatteiden olleen äärimmäisen kestäviä ja niistä tuli viimeistään silloin luopua, kun housunlahkeet jäivät armotta aivan liian lyhyeksi. Omien muistikuvieni mukaan en myöskään muista, että me oltas pahemmin yhdeksänkytluvulla tiedetty pienen maalaiskylän peruskoululaisina mikä merkki on IN ja mikä OUT esim vaatteiden ja reppujen suhteen. Jokainen sai olla just sellainen kuin oli ja pukeutua niinkuin tykkää. Oi sitä vapauden tuntua. Myös se oli äärimmäisen ihanaa, kun sulla oli ne lempivaatteet mitä ootit intopinkeänä pesusta puhtaiksi, jotta sait taas jälleen kerran pukea ne päällesi. Vaatteita ei ollut kaapit täynnä vaan niitä oli just sen verran mitä tarvitsit.

Teini-iästä varhaisaikuisuuteen käytin kaikki mahdolliset rahani vaatteisiin. Silloin en vieläkään ymmärtänyt merkkien ja laadun päälle mitään, ajattelin vain, että mitä enemmän omistan niin sen mageempaa. Oli jokin tarve näyttää omistavansa mieletön määrä vaatteita, että ihan hävettää näin jälkikäteen. Tuskin niitä kukaan muu ajatteli kuin hamstraaja itse. Sekin, että kun vaatteeseen tuli esimerkiksi paikattavissa oleva reikä, en käyttänyt yhtään aivosolua ajatellakseni paikkaamista vaan nakkasin vaatteen käyttökelvottomana roskiin. Täyttä idiotismia.

 

 

Nyt, 10 vuotta myöhemmin jos minulta kysyttäisiin, haluaisinko ostaa yhden laadukkaan ja hieman kalliimman mekon vai viisi erilaista mekkoa samaan hintaan en miettisi kahdesti. Mikä sen ihanempaa omistaa yksi täydellinen mekko monen ”ihan ok” vaihtoehdon sijaan. Toki en tarkoita, etteikö halvallakin saa mieluistansa vaatekappaletta, mutta monesti näiden vaatteiden hinnoilla on varjopuolensa. Kun vaate on äärimmäisen halpa, on sen valmistus myös oletettavasti tehty halvalla työvoimalla sekä pahimmillaan niin ihmisiä, heidän terveyttään että heidän ja meidän omaa rakasta luontoa hyväksikäyttäen eli saastuttaen ilman minkäänlaisia suodattimia.

En väitä, että minulla olisi aina varaa ostaa juuri sitä ihanaa, hieman hintavampaa ja laadukasta mekkoa vaikka kuinka sellaisen tarvitsisin. Mutta mahdollisuuden tullen kyllä mielelläni maksan täyden hinnan tuotteesta, koska haluan maksaa siitä oikean, sen tekijälle kuuluvan hinnan. Jokainen vaate on ihmisen tekemä. Jokaisella vaatteella on oikeus tulla rakastetuksi. Mikäli ostaminen uutena ei ole mahdollista, ostan mielellään laadukkaan vaatteen myös kierrätettynä tai lainaan käyttöä varten. Kierrätyshän on ihan mieletöntä, se vähentää kulutusta sekä pienentää jätemääriä!

Ja mikä tärkeintä, maapallomme kiittää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *