Hae
Minulta teille

Talvikin voi olla terveydelle haitallinen

Nykyään, kun saan oikeasti NAUTTIA PAKKASELLA ulkona olemisesta niin nautin siitä enemmän kuin koskaan ennen.

Oli vuosi 2010, kun aloin saamaan outoja oireita. Ensinnäkin, en ollut koskaan aiemmin ollut allerginen eläimille ja silloisen kämppikseni koira yhtäkkiä sai mut aivastelemaan ja silmämunani kutiamaan niin, että on ihme, että minulla ylipäätään säilyi tuolloin silmämunat ja -luomet päässäni.

Tämän allergia-asian selvitettyäni ja vuoden 2010 loppuun mentäessä, sään talvea kohti pakastuessa, kun kävelin noin kilometrin mittaisen työmatkan, ulkoa sisälle astuttuani tuntui, että nenäni turpoaa kiinni ja näkökenttäni pienenee. Kun katsoin peiliin, mua vastassa oli muuta kuin oma tuttu peilikuva. Naamani oli turvonnut, silmävälini ja poskionteloni olivat turvonneet niin etten enää tunnistanut itseäni. Onneksi kuitenkin henki kulki. Töihin ei ollut menemistä vaan suoraan työterveyteen, jossa lääkäri sanoi, että lisää antihistamiinia nassuun ja ”Ei tuo pahalta näytä, oot vaan vähän väsyneen näköinen.”. Useamman eri lääkärikäynnin ja allergiatestien jälkeen tuli kuitenkin viimein vastaan lääkäri, joka tiesi mikä minua vaivasi. Kylmäurtikaria.

 

 

Oireet eivät olleet talven 2010-2011 välisenä aikana joka päiväisiä, mutta kun niitä tuli, oli ne äärimmäisen pelottavia ja häiritseviä. Turvotus saattoi kestää monta päivää. Tuolloin en vielä omistanut sellaista kamerapuhelinta, jolla olisin voinut ottaa selfietä pahimmista oireiluistani. Yksi (ylhäällä oleva kuva) kuva on kuitenkin tallessa, joka on kuvattu talvella 2012. Muistaakseni kävelin lyhyen matkan salilta kotiin ja tuossa lopputulos kotiutumisesta.

Kylmäurtikaria a.k.a. kylmänokkosihottuma vaivaa joskus yhtenä talvena, joskus muutamana talvena peräkkäin. Mulla se kesti loppuunsa vuodesta 2010 vuoteen 2015. Yleensä kylmänokkosihottumaa tulee ihmisille tavallisen nokkosihottuman (pieniä ihopaukamia) näköisenä kylmälle altistuneelle kehonosalle ja paukamat laskeutuu noin tunnin kuluessa. Mulle ei ole koskaan tullut nuita pieniä paukamia, ainoastaan kasvojen turpoaminen ja turvotus saattoi kestää päiviä! Silmien välin turvotessa silmät oireilivät joko niin, että ne valuttivat kyyneliä norona tai tuntuivat kuivuvan rusinoiksi kuoppiinsa.

 

 

 

Aiemmin olen sanonut olevani kesäihminen ja eläväni auringosta, mutta kun sulta kerran viedään jotain pois niin sen takaisin saadessaan osaa arvostaa terveyttään ja mahdollisuuksiaan paljon enemmän. Viisi vuotta talvisin olin melkein kotini ja tuon pirullisen vaivan vankina, mutta onneksi saan jälleen tallustaa ulkona pakkashangen narskuessa kenkieni alla niin paljon kuin sielusta tuntuu.

 

 

Katso myös: Erityisherkkä, minäkö?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *