Hae
Minulta teille

Viimeaikaisia kuulumisia

Heipäheivaan.

Mitäs teille sinne kuuluu?

Tänne kuuluu ihan hyvää, vaikkakin olette varmasti huomanneet ettei blogi ole päivittänyt 1,5 viikkoon. Tässä on ollut kaikenlaista, josta osasta voin kertoa ja osa asioista on niin yksityisiä ettei niitä sovi kertoa koko maailmalle. Aika paljon voi mahtua muutamiin päiviin ja se välillä hämmentääkin ihmismieltä. Halusinkin kirjoitella teille mun viimeaikaisia kuulumisia. Mutta hyvät vai huonot asiat ensiksi? No mennäänkö niillä hyvillä!

 

 

Minut ja kaikki työkaverini siis lomautettiin maaliskuun puolessa välissä. Kyllä, siitä uudesta työstö, jonka juuri kerkesin tammikuussa aloittamaan. Tein töitä sosionomina kuntoutuksen puolella eikä vallitsevan tilanteen vuoksi niitä voi tällähetkellä tietenkään toteuttaa. Minulla kävi kuitenkin tuuri, että pääsen aloittamaan vapun jälkeen työpaikassa, jossa olin töissä aiemmin viime vuonna. Muistankin kirjoittaneeni työpaikasta pienen postauksen viime syksynä, jonka pääset lukemaan klikkaamalla tästä.

 

 

Olen myös löytänyt uuden ilon ja innostuksen liikkumiseen mikä onkin ollut jo vuosia lähes täysin nollassa. Tästä on kiittäminen tammikuussa aloittamaan valmennusta, josta oikeasti sain apua. Kirjoitin fiiliäksiäni hyvinvoinnista yhteen instagramkuvatekstiini seuraavasti:

Jos ei eilen, eikä tänään niin milloin on oikea aika huolehtia itsestään? Sanon sulle, että TEE SE NYT! 🤎
Sinä ja sinun tarpeesi, sinä ja sinun arvosi. Sinun on oikeus voida hyvin. Sinä olet ainoa ihminen, joka elää kanssasi 24/7. Sinä olet ainut, joka kuulee kaikki ajatuksesi. Kun voit hyvin, sinulla on enemmän annettavaa ympäristöllesi.

Mä aloitin tammikuussa elämäntaparemontin. Suurin haaste omassa fyysisessä hyvinvoinnissani oli liikunnan vähäisyys sekä ruokarytmi. En edelleenkään ole mikään jumppapirkko, mutta tavoitteesta käydä päivittäin pienellä happihyppelyllä olen pitänyt kiinni sekä huomion kiinnittäminen siihen mitä ja milloin syön, voin sanoa olevani tässä hetkessä tyytyväinen. Toki hölläillykkin olen, enkä väitä, etteikö herkkuhammasta ole välillä ruokittu Olen edelleen yhtä pehmeä ja pyöreä kuin aiemmin, mutta kaikki se fyysinen hyvä olo antaa niin paljon voimaa myös henkiselle hyvinvoinnille. Minusta tuntuu kivalta katsoa itseäni peilistä, pukeutua mukavasti ja laittautua näyttävästi. Ajatella ensi kertaa elämässäni itsestäni, että olen kaunis ja hyvä näin myös kaikkine virheineni. Ennen ajattelin, että on tuhlausta käyttää aikaa itseensä ellei siihen ole mitään spesiaalimpaa syytä.

Mikään päivä ei ole niin spesiaali kuin jokainen päivä, jolloin voit herätä uuteen rehelliseen päivään. Elämä osaa kyllä yllättää eikä todellakaan kaikki voi aina olla ’happy happy joy joy’, mutta kolhuittahan et voi olla ehjempi.🤎 Kliseisesti: carpe jokaiseen *itun diemiin!”

 

Täällä tosiaan siis iloitsen liikkumisesta ja liikkumisen ilosta. Sekä syömisestä. On se vaan ihanaa ja hyvvää. 😀

 

 

Huonompina kuulumisina minulla on edelleen stressi, joka on ollutkin jo useita vuosia. Toisen ihmisen muistin huononemisen seuraaminen on todella ikävää ja tekee surulliseksi. En olisi koskaan uskonut olevani 30-vuotiaana muistisairaan tytär. Parhaani yritän olla tukena ja antaa kaiken sen rakkauteni mitä minulla on annettavaa, jotta isä varmasti ainakin tunnetasolla muistaisi sen, että hänestä välitetään ja hän on rakastettu vaikka ei aina muistaisi puhelinsoittoani tai näkemistämme.  Mutta tämä on elämää, jokaisella omamme. Niillä mennään mitä on annettu ja tehdään parhaamme pysyäksemme pystyssä. Välillä kaatuu ja käy perseellään, mutta sitten voi nousta taas ylös.

 

Toivotan teille kaikille rakkautta, terveyttä ja aurinkoa päiviinne! <3

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *