Hae
Minulta teille

Vauvan sairaalakassi

Tänään alkoi jo rv 37! Pian meidän vauvaa voi sanoa jo täysiaikaiseksi ja laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Meidän matka ei ole ollut helppo, mutta tunnen silti pientä haikeutta, että kohta raskausaika on ohi. Rakastan tätä mahaa yli kaiken, ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että omistan maailman täydellisimmän bikinivartalon. Mutta onhan samaan aikaan sisälläni kasvava pikkumies jo niin odotettu tälle puolelle maailmaa, että en osaa sanoin kuvailla.

Pakkailin vauvalle sairaalakassin valmiiksi lähes heti, kun pääsin toukokuun alussa kotiutumaan sairaalasta. Vaikka hyvin tiesin, että mikäli vauva syntyy ennenaikaisesti, ei hän lähde vielä kanssamme kotiin vaan jää keskolaan, oli laukun pakkaamisessa jotain toivekkuutta siitä, että päästään pidemmälle kuin lääkärit olivat ennustaneet.

 

 

 

ILMAISLAUKKU SAIRAALAKASSIKSI

 

Meillä vauvan sairaalakassina toimii Liberolta saatu ilmaislaukku, joka ajaa asiansa loistavasti. Onneksi tänä keväänä kassin väri vaihtui vihreästä valkoiseen, tykkään tästä paljon enemmän. Laukun siis voi saada kuka vaan ja upotinkin suoran linkin aiempaan lauseeseen, tästä mainitseminen ei ole mikään yhteistyö. Eli, jos odotat myös vauvaa ja sulta puuttuu tuollainen laukku, jonka koet tarpeelliseksi ja joka sisältää ilmaistuotteita kuten vaippapaketin, kantsii liittyä Liberokerhoon!

Vaikka meille onkin kesävauva tulossa, pakkasin mukaan vaatetta niin, että vauvaa voidaan kerrospukea kotiin lähtiessä. Ja mikäli ilmat viilenee ja tuntuu, ettei nämä riitä, mieheni voi tuoda aina kotoa lämpimempää vaatetta puettavaksi. Bodeja sekä housuja pakkasin kumpaakin mukaan koossa 50 sekä 56. Nuo pilkulliset housut on kokoa 56 ja niissä on isompi tuo jalkaterä kuin vaaleissa pöksyissä. Lisäksi mukana on harso ja muutama kappale vaippoja koossa 1, vaikka tiedän, että vaippoja saa myös sairaalasta. Ovatpahan nyt varalta sekä valmiiksi, koska todennäköisesti tämä laukku tulee kulkemaan meidän mukana muutenkin, kunhan päästään liikkumaan kodin ulkopuolella.

 

 

 

Aavistamaton suomen kesä

 

Bodyjen ja housujen lisäksi mukana on 1 kokohaalari koossa 56, kypärälakki ja myssy. Tumppujakin on mukana kahdet, hieman paksummat sekä ohuemmat (raidalliset) Lisäksi laitoin mukaan vielä sukat, jotka voi tarvittaessa vielä pukea mikäli tuntuu, että vauva tarvitsee umpihousujen lisäksi lämmikettä varpaille. Kuulemani vinkin mukaan vauvalle tulee pukea 1 kerros enemmän vaatetta kuin itselle pukisi. Suomen kesä on niin aavistamaton, että vaikka nyt on pitkään saatu nauttia helteistä, ei koskaan tiedä milloin helteet loppuvat ja tilalle iskee viileä suvisää. Ennemminkin siis pelkään, että minulla ei ole vauvalle tarpeeksi lämmintä vaatetta mukana kuin sen puolesta, että niitä olisi liikaa.

Vaatteiden lisäksi pakattuna on mukaan tutti nauhoineen ja helistin, jonka kyllä tiedostan, että vauva ei siihen ole heti ensimmäisenä tarttumassa. Jostain syystä se vain tuntuu kuuluvan sairaalakassin sisältöön mukaan. Olkoot vaikka koko reissun ajan laukun pohjalla, mutta siellä pysyy.

Käytin myös itselleni hyödykseni hieman laukun tilavuutta ja laitoin mukaan nännivoiteen sekä vaippakakusta saamani herkut. Omaa ja miehen laukkua en ole pakannut valmiiksi, mutta suunnilleen on tiedossa, mitä sinne on tulossa. Ollaan muutenkin eletty reppuelämää tässä jo 1,5kk meidän pitkittyneen rempan takia niin esimerkiksi hygieniatarvikkeet on kokoajan yhdessä pussissa joka ei ole oikeastaan kuin sulkea ja nakata mukaan kassiin josta löytyy jo valmiiksi jotain vaatetta. Toki emme tiedä, kerkeämmekö muuttaa uuteen kotiin ennen vauvan syntymää, silloin omia laukkuja ei sovi kovin lähtä purkamaan ainakaan kokonaan.

 

Ennenaikaisuusuhka hälvenee

Nyt on kulunut vajaa viikko, kun saavutettiin vauvan kanssa täysinäinen rv 32 ja saatiin kotiutua sairaalasta. Tämä on lastenlääkärien asettama maaginen raja, jolloin sairaalahoitoa ei katsota enää välttämättömäksi mikäli uhka ennenaikaisuudesta on aiemmin ilmennyt. Tänään meillä onkin jo täynnä rv 33 ja huomenna lähtee käyntiin rv 34! Uskallanko jo sanoa, että ennenaikaisuusuhka hälvenee vaikka onkin edelleen läsnä?

 

 

Menettämisen pelko

En osaa sanoin kuvailla sitä menettämisen pelkoa, joka aiemmin oli niin vahvasti meissä kiinni. Etenkin rv 24 aikana saatu määräys vuodelepoon veti maton jalkojen alta ja tuntui, kuin sen maton alla ei olisi ollut lattiaa ollenkaan.  Mietin miljoonia kertoja pääni puhki, mitä olin tehnyt väärin raskauden aikana, että meitä näin koetellaan. Enkö ollut osannut varoa jotain tiettyä liikettä mitä ei olisi raskauden aikana saanutkaan tehdä. Olinko syönyt jotain sopimatonta, joka aiheutti ennenaikaisuuden uhan. Olenko uhannut lapseni terveyttä. Niin kauan toivottu raskaus ja lapsemme uhattiin viedä meiltä pois. Miksi ja mistä meitä ja vauvaa, joka ennen kaikkea on kaikista syyttömin, rangaistaan. Onko tämä karman vastaisku jostain, jonka olen tehnyt tai edes uskaltanut ajatella tekeväni.

Ensimmäiset 2-3 viikkoa sairalaassa oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Yritin olla reipas ja vakuutella kaiken olevan hyvin tilanteeseen nähden, jotta läheisteni sairaalan ulkopuolella olisi mahdollisimman helppoa jatkaa ja elää omaa arkeaan. Eniten olin huolissani vauvan isän jaksamisesta. Hän jaksoi urheasti käydä töissä koko tuon ajan ja remontoida meille uutta yhteistä kotia vaikka silmienaluset menivät päivä päivemmältä mustemmiksi. Molemmat luulimme shokkitilanteessa, että olen sairaalassa vain muutaman päivän tarkkailussa. Ei ymmärretty, että meidän luullusta viikonloppureissusta tulisi melkein 1,5 kuukautta kestävä. Tilanteen ymmärtämättömyyteen vaikutti varmasti myös se, että minulla ei ollut tähän mennessä ollut ollenkaan kipuja.

 

 

Jokainen aamu oli huojentuneempi

Päivät ja viikot kuluivat. Ensimmäisen viikon supistelut jäivät onneksi ensimmäiseen viikkoon ja muut säryt vatsan seudulla oli liitoskipuja tai kohdun kasvuun liittyviä. Jokaiseen aamuun oli huojentuneempaa herätä. Jokaisena päivänä oli ihanaa kuulla vauvan sydänäänet ja todeta, että kaikki on kunnossa. Hänen potkunsa sekä liikkeensä vahvistuivat päivä päivältä ja vahvistuvat edelleen. Joku sanoi jalkapalloilijaksi, mutta jos on yhtään isäänsä tullut niin puhutaan raskaasta kaasujalasta.

Eiköhän tästä ole hyvä jatkaa. Kun rv 34 on saatu täyteen, ei vauvan syntymää yritetä enää estellä, kun hän päättää saapua maailmaan. Kuinka äkkiä aika kuluukaan! Vasta pelättiin, että meille syntyy pieni keskospoika, joka saa aloittaa elämänsä teho-osastolta. Toki, tuo vaihtoehto ei tietenkään edelleenkään ole poissuljettu mahdollisuus, mutta olen uskaltanut jo hieman huokaista, koska aiemmin meidän kohdalla puhuttiin mahdollisuudesta jolloin vauva syntyisi erittäin ennenaikaisena keskosena (ennen rv 28+0). Viikko vielä niin kohtalaisen ennenaikaisenakin syntynyt keskosuus on ohitettu (rv 28+0-33+6) ja enää puhutaan vain hieman ennenaikaisesti syntyneestä keskosesta mikäli vauva päättää syntyä rv 34+0-36+6 aikana.  Toivon ja luotan siihen, että elämä kantaa ja antaa meille tämän aikakauden jälkeen vain parastaan vaikka menettämisen pelko tuskin häviää vauvan synnyttyä. Toivotaan, että saamme maailmaamme kesän aikana yhden terveen uuden ihmisen.

 

Lue myös: Terkkuja sairaalasta