Hae
Minulta teille

Onko minusta vanhemmaksi

Nyt se sitten pulpahti ensimmäistä kertaa ajatuksiini mielensopukoista. Se tietynlainen pelko, joka tulee uskoakseni lähes jokaisella raskaana olevalla jossain vaiheessa eteen. Onko minusta vanhemmaksi, osaanko sen homman ja saanko pidettyä lapseni elossa. Osaanko olla äiti?

 

 

Osaanko lukea vauvaani ja hänen tarpeitaan

 

Luulin jo tietäväni paljon vauvoista ja lapsista, koska olen nuoresta lähtien hoitanut paljon esimerkiksi veljeni lapsia (olin 16vuotias, kun kummipoikani syntyi), tehnyt töitä au pairina perheessä jossa oli 1 ja 3 vuotiaat lapset ja aikuisuuden myötä paljon tekemisissä ystävieni lasten kanssa. Mutta eihän minulla ole ollut tähän mennessä oikeastaan yhtään käryä siitä, kuinka vastasyntyneitä hoidetaan! Kuinka usein vastasyntynyt syö, kuinka paljon vastasyntynyt syö, miten tunnistan erilaiset itkut, osaanko imettää oikein, tarvitseeko vastasyntynyt muuta kuin äidinmaitoa esimerkiksi kuumina kesäpäivinä, mitä jos maito ei nouse odotetulla tavalla, osaanko pukea lapseni oikeanlaisesti ettei hänellä ole liian kylmä tai liian kuuma? Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

On päivän selvää, että vauva tulee muuttamaan arkeamme. Aiemmin kahden aikuisen arki on muodostunut illanistujaisista ystävien kanssa, huolettomista kulkemisista paikasta toiseen sekä myöhään valvotuista illoista vaikka leffaa katsellen, välillä ruoka-/unirytmistä ei ole tietoakaan. Nyt, kun meitä tulee viimeistään kesällä olemaan kolme, tulee arki väistämättä pyörimään varsinkin yhden meistä ja hänen tarpeidensa ympärillä. Ja ne tarpeet menevät paljolti meidän aikuisten tarpeiden edelle. Enää ei voida kovinkaan huolettomasti olla ja mennä vaan. Varmasti tulee eteen tilanteita, joissa täytyy laskelmoida mikä on mahdollista ja mikä ei. En kuitenkaan sano, että vauva toisi mukanaan esteitä, mutta kyllä hän päivänselvästi tuo mukanaan sitä, että joitain asioita tulee tehdä enemmän harkiten kuin aiemmin.

 

 

Olen toistanut itseäni paljon instagramin puolella siitä, kuinka hyvää hoitoa olen kokenut saavani terveydenhuollosta raskausaikana ja luotan myös siihen, että vauvan synnyttyäkin meitä autetaan tarpeen tullen mikäli tilanne sitä vaatii. Olen myös kiitollinen, että ympärilläni on paljon vanhempia, jotka varmasti pystyvät auttamaan minua askarruttavissa asioissa. Tässä vaan täytyy itsellä muistaa se, että mikäli jokin kysymys tulee mieleeni vauvan hoitoa koskien, en kammoksuisi kysyä sillä verukkeella, että kysymys olisi tyhmä. Toki netistäkin löytyy paljon hyvää ja faktatietoa, mutta itse luotan todella paljon siihen, että kysymällä suoraan esimerkiksi hoitohenkilökunnalta jotain asiaa, saan paremman ja faktapohjaisemman vastauksen kuin erilaisia hakukenttiä täyttämällä ja selainta ylös-alas lukemalla.

Yksi kommentti

  1. Nadine kirjoitti:

    Minä olen vahvasti sitä mieltä, että edes omaa vauva ei pysty ymmärtämään heti kättelyssä. Et pysty tietämään, miksi hän itkee, onko hänellä kylmä vai kuuma, nälkä, jano vai mahaan sattuu. Ellet osa lukea ajatuksia, tietty 😉. Se on molemminpuolinen prosessi, että kaksi (tai enemmän) ihmistä oppivat ymmärtämään toisiaan. Kommunikaatiokyky kehittyy sekä äidillä että lapsella. Itse koen, että kolmisen kuukautta meni siihen, että opimme ymmärtämään toisiamme. Silloin vauvaa oikeasti alkaa kommunikoimaan ääneillä ja eleillä. (https://viaperasperaadastra.com/2020/10/18/aitiys-vauvavuoden-tabuja/)

    Pelkään pahoin, että kaikki vauvat ovat hyvin erilaisia. Minulle ei ainakaan ollut mitään apua aikaisemmasta kokemuksesta (se tosin oli varsin mitätön). Uskon myös, että tämä prosessi on tahdosta kiinni. Jos molemmat tekee työtä oppisen eteen, kyllä ymmärystä löytyy loppujen lopuksi 😁 Vauva todellakin tekee kaikkensa tullakseen ymmärretyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *