Hae
Minulta teille

Terkkuja sairaalasta

Täällä sitä ollaan nyt pötkötelty sairaalan vuodeosastolla tiistaista lähtien, joten terkkuja sairaalasta.

 

 

Tiistaina minulla oli siis normaalisti sovittu kontrollikäynti äitiyspolilla, jossa todettiin, että kohdunkaula on lyhentynyt entisestään eikä sitä ole enää paljoa jäljellä (en kuollaksenikaan muista pituutta), joten lääkäri näki parhaimmaksi vaihtoehdoksi ottaa minut ainakin toistaiseksi tarkkailuun osastolle. Liikkumislupa on ainoastaan vessaan ja suihkuun, muuten täytyy olla täysin vuodelevossa, ruoka tuodaan vuoteeseen.
Olin jo aiemmalla kerralla valmistunut sairaalaan jäämiseen pienellä toilettipussukalla, juomapullolla ja ristikkolehdellä. Aavistelin siis jo hieman etukäteen, että jossain vaiheessa tänne mahdollisesti kuitenkin tullaan makaamaan ajaksi X.

 

 

Ensimmäisiä supistuksia

Kipujahan mulla ei ole muuten ollut, mutta toisena yönä (ke-to välinen) n. klo 01.00 heräsin siihen, kun tunsin kovaa menkkamaista jomotusta alavatsalla ja yhtäkkiä vatsa alkoi mennä kovaksi. Menin jotenkin hämilleni ja mietin, että onko tämä nyt supistus. Hälytin hoitajan paikalle joka tietenkin heti totesi asian olevan juuri niin kuin olin luullutkin. Sain heti suun kautta otettavaa supistuksen estolääkettä ja minulle asennettiin kanyyli, jonka kautta myös laitettiin tippumaan toista lääkettä. Tilanne oli tunnissa ohi ja supistukset loppuivat, jonka jälkeen vasta aloin käsittämään mitä oli juuri tapahtunut. Sanoin hoitajallekin, että ei tässä nyt meinaa pää pysyä oikein perässä.

Vaikka olen pysynytkin melko viilipyttynä ja koittanut tsempata itseäni tässä tilanteessa niin pakko myöntää, että tuona yönä ei meinannut uni tulla ja kyllä tuli itkuakin vähän tihrustettua. Seuraavanakin päivänä oli hieman itkuinen olo. Itkin säikähdystä, helpotusta ja hieman koti-ikävääkin vaikka olin ollut vasta 2 yötä sairaalassa. Onneksi täällä on ihanaa henkilökuntaa, jotka kysyvät fiiliksiä päivien aikana useamman kerran ja heille hieman purinkin tunteitani. Vasta illalla, kun mieheni tuli käymään, kerroin hänelle edellisyön tapahtumat. Kaikki onneksi päättyi hyvin niin en halunnut huolestuttaa aiemmin, jotta hän sai tehtyä työpäivänsä rauhassa ilman isompaa huolta. Tottakai, jos tilanne olisi jotenkin edennyt, olisin kysynyt hoitajilta saako puoliso tulla luokseni vierailuajan ulkopuolella.

 

 

Saapa nähdä kauan täällä tullaan olemaan

Nyt tilanne on onneksi pysynyt rauhallisena. Kanyylia on pidetty varalta vielä kädessä kiinni, kun supistusten jälkeisenä päivänä otettiin verikokeet ja tulehdusarvot näytti 12. Vähän koholla, mutta ei paljoa. Vauvan sykettä on kuitenkin seurattu käyrillä eilinen ja tämä päivä 2 x vrk 20min kerralla, jotta on voitu todetta vauvan sykkeen olevan normaali. Vauvan syke vaihtelee normaalisti 120-160 välillä, mutta jos se olisi korkeampi pidemmän aikaa, epältäisiin infektiotartuntaan. Samoin minulta on mitattu lämpöä, mutta onneksi ei ole ollut. Ensimmäisellä kerralla kuumemittari ei toiminut oikein ja näytti lämpöä 37.9, johon totesin hoitajalle, että kokemuksen perusteella näkisin noilla lämmöillä jo pieniä vihreitä miehiä etten nyt oikein osaa uskoa lukemaa todeksi. 😄

Huomenna saan kanyylin pois, mikäli kaikki on hyvin eikä ainakaan sillä hetkellä tarvita antibioottitiputusta tai muuta vastaavaa. Toivotaan tosiaan, että niitä supistuksiakaan ei nyt ilmaantuisi uudestaan vielä pitkään aikaan.

Saapa nähdä kauan täällä sitten loppujen lopuksi tullaan olemaan. Luulen, että ainakin vähintään pari viikkoa. Seuraavasta lääkärin tarkastuksesta ei ole tietoa, voisiko olla esim. kun viime tarkistuksesta on kulunut viikko? Luulin lääkärin käyvän tänään luonani, kun tiistaina mainitsi kontrollikäynnillä, että loppuviikosta uutta tarkistusta, mutta ei ole näkynyt. Noh, mennään päivä kerrallaan.

2 kommenttia

  1. villananna kirjoitti:

    Tsemppiä kovasti <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *