Hae
Minulta teille

Ennenaikaisuusuhka hälvenee

Nyt on kulunut vajaa viikko, kun saavutettiin vauvan kanssa täysinäinen rv 32 ja saatiin kotiutua sairaalasta. Tämä on lastenlääkärien asettama maaginen raja, jolloin sairaalahoitoa ei katsota enää välttämättömäksi mikäli uhka ennenaikaisuudesta on aiemmin ilmennyt. Tänään meillä onkin jo täynnä rv 33 ja huomenna lähtee käyntiin rv 34! Uskallanko jo sanoa, että ennenaikaisuusuhka hälvenee vaikka onkin edelleen läsnä?

 

 

Menettämisen pelko

En osaa sanoin kuvailla sitä menettämisen pelkoa, joka aiemmin oli niin vahvasti meissä kiinni. Etenkin rv 24 aikana saatu määräys vuodelepoon veti maton jalkojen alta ja tuntui, kuin sen maton alla ei olisi ollut lattiaa ollenkaan.  Mietin miljoonia kertoja pääni puhki, mitä olin tehnyt väärin raskauden aikana, että meitä näin koetellaan. Enkö ollut osannut varoa jotain tiettyä liikettä mitä ei olisi raskauden aikana saanutkaan tehdä. Olinko syönyt jotain sopimatonta, joka aiheutti ennenaikaisuuden uhan. Olenko uhannut lapseni terveyttä. Niin kauan toivottu raskaus ja lapsemme uhattiin viedä meiltä pois. Miksi ja mistä meitä ja vauvaa, joka ennen kaikkea on kaikista syyttömin, rangaistaan. Onko tämä karman vastaisku jostain, jonka olen tehnyt tai edes uskaltanut ajatella tekeväni.

Ensimmäiset 2-3 viikkoa sairalaassa oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Yritin olla reipas ja vakuutella kaiken olevan hyvin tilanteeseen nähden, jotta läheisteni sairaalan ulkopuolella olisi mahdollisimman helppoa jatkaa ja elää omaa arkeaan. Eniten olin huolissani vauvan isän jaksamisesta. Hän jaksoi urheasti käydä töissä koko tuon ajan ja remontoida meille uutta yhteistä kotia vaikka silmienaluset menivät päivä päivemmältä mustemmiksi. Molemmat luulimme shokkitilanteessa, että olen sairaalassa vain muutaman päivän tarkkailussa. Ei ymmärretty, että meidän luullusta viikonloppureissusta tulisi melkein 1,5 kuukautta kestävä. Tilanteen ymmärtämättömyyteen vaikutti varmasti myös se, että minulla ei ollut tähän mennessä ollut ollenkaan kipuja.

 

 

Jokainen aamu oli huojentuneempi

Päivät ja viikot kuluivat. Ensimmäisen viikon supistelut jäivät onneksi ensimmäiseen viikkoon ja muut säryt vatsan seudulla oli liitoskipuja tai kohdun kasvuun liittyviä. Jokaiseen aamuun oli huojentuneempaa herätä. Jokaisena päivänä oli ihanaa kuulla vauvan sydänäänet ja todeta, että kaikki on kunnossa. Hänen potkunsa sekä liikkeensä vahvistuivat päivä päivältä ja vahvistuvat edelleen. Joku sanoi jalkapalloilijaksi, mutta jos on yhtään isäänsä tullut niin puhutaan raskaasta kaasujalasta.

Eiköhän tästä ole hyvä jatkaa. Kun rv 34 on saatu täyteen, ei vauvan syntymää yritetä enää estellä, kun hän päättää saapua maailmaan. Kuinka äkkiä aika kuluukaan! Vasta pelättiin, että meille syntyy pieni keskospoika, joka saa aloittaa elämänsä teho-osastolta. Toki, tuo vaihtoehto ei tietenkään edelleenkään ole poissuljettu mahdollisuus, mutta olen uskaltanut jo hieman huokaista, koska aiemmin meidän kohdalla puhuttiin mahdollisuudesta jolloin vauva syntyisi erittäin ennenaikaisena keskosena (ennen rv 28+0). Viikko vielä niin kohtalaisen ennenaikaisenakin syntynyt keskosuus on ohitettu (rv 28+0-33+6) ja enää puhutaan vain hieman ennenaikaisesti syntyneestä keskosesta mikäli vauva päättää syntyä rv 34+0-36+6 aikana.  Toivon ja luotan siihen, että elämä kantaa ja antaa meille tämän aikakauden jälkeen vain parastaan vaikka menettämisen pelko tuskin häviää vauvan synnyttyä. Toivotaan, että saamme maailmaamme kesän aikana yhden terveen uuden ihmisen.

 

Lue myös: Terkkuja sairaalasta

 

2 kommenttia

  1. Maiju kirjoitti:

    Ihana kirjoitus ja olette niin upeita taistelijoita koko perhe ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *