Hae
Minulta teille

1kk vanhempana – niin vauva kuin aikuiset

Meidän poitsu on tänään tasan 1 kk vanha joka tarkoittaa, että me ollaan oltu 1 kk ajan vanhempia.

Eilen illalla viimeksi ennen pojan laskemista sänkyyn yöunille tuijotin häntä pitkään. Kuinka voikaan olla mahdollista, että minusta pystyi syntymään noin kaunis pieni olento. Hänen isänsä vieressäni naureskeli, että vauva herää seuraavalle syötölle ennen kuin ehdin laskea hänet sänkyyn.

 

 

Millainen meidän vauva on

Meidän vauva on todella rauhallisen oloinen kaveri ja jaksaa olla jo myös hereillä syöttöjen välissä. Etenkin iltapäivä/alkuilta on sellaista aikaa, että hän saattaa helposti tunnin – jopa kaksi ajan katsella maailmaa, ihmettelee joko hiljakseen tai sitten hakee kontaktia eikä viihdy hetkeäkään itsekseen.

Kun nälkä tulee, se ei jää kenellekkään epäselväksi. Hieman nuiden käsien kanssa tuottaa haasteita, kun on tarpeeksi kova nälkä, niitä on hankala hallita. Tekisi mieli tarttua kaikin voimin rinnasta kiinni suuhun laittaessa. Tästä on jouduttu käymään neuvotteluita ja opetellaan, miten ne kädet saataisiin pidettyä kurissa vaikka kuinka mukava onkin saada ruokaa nenän eteen.

Vauva tykkää olla sylissä, etenkin pystyasennossa sivuttain korva vanhemman rintakehää vasten. Olkapäälläkin mahallaan on ihan kiva välillä pötköttää ja harjoitella niskalihaksia. Myös sitterissä hän on alkanut viihtymään makuuasennossa, esim aikuisten syönnin tai kokkailujen ajan silloin, jos päiväunet ei juuri maistu.

 

 

Ja me ollaan nyt vanhempia

Kuinka kutkuttava ja edelleen jännittävä asia on, että seuraavan kerran uuden henkilön kohdatessani saan kertoa olevani äiti. Vauvan syntymästä saakka ollaan puhuttu mieheni kanssa toisistamme vauvalle äitinä ja isinä. Etu- ja hellittelynimien lisäksi sanavarastoon on tullut iskä ja äiti myös meidän välissä keskusteluissa.

Olen haltioissani katsonut kuinka miehestäni on lyhyessä ajassa puhjennut epävarmasta vauvan käsittelijästä ihan huippu tyyppi meidän pienokaiselle. Paljon puhutaan, että äideillä on vaistot jotka kertovat, mitä vauva tarvitsee, mutta kyllä iseilläkin on vaistot. Kyllä isätkin osaavat lukea vauvaansa ja hänen tarpeitaan.

Varmasti eteen tulee niin meillä kuin kaikilla vanhemmilla tilanteita, että kaikki ei tunnu niin ihanalta, upealta ja auvoisalta. Ja huonon vanhemmuuden tunteita sekä saamaan neuvoja pyytämättä ulkopuolisilta. Tullaan varmasti kohtaamaan kysymyksiä ja haasteita esimerkiksi siinä, missä asioissa lapselle annetaan periksi ja missä ei. Ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö tähän ensimmäiseen kuukauteen olisi jo kerennyt tulla paria väsyneempää päivää, kun vauvan mahaa on kivistänyt ja koko porukka ollaan tällöin nukuttu huonosti. Edelleen haetaan rytmiä päiviin, mutta kyllä sekin ajan kanssa löytyy, kunhan sekä vauva kasvaa että me taas opitaan uusia asioita hänestä sekä vanhemmuudesta. Päivä kerrallaan elämän tiellä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *