Hae
Minulta teille

Meidän vauvan nimi ja muut nimivaihtoehdot

Meidän vauvan ristiäisiä vietettiin sunnuntaina 5.9. Kastetilaisuudessa oli mukana meidän molempien perheenjäsenet sekä kummit. Tilaisuus oli kaunis ja päivä meni hujauksessa.

 

 

Keväällä sairaalassa maatessani ehdin laatia piiiiitkän nimilistan ihanista nimivaihtoehdoista. Ihastuin itse vanhoihin nimiin etenkin sellaisiin, jotka juontavat juurensa 1800-luvun lopulta. Tuolloin oli muotia antaa lapselle nimi, jollaisen ominaisuuden vanhemmat toivoivat lapsen kantavan pitkin elämänsä. Näistä nimistä omat lempparini olivat Into, Sisu ja Onni. Muita nimiä joita kirjoitin listaan olivat mm. Kauno, Taisto, Ohto, Aatu, Atso, Hugo, Reko, Jali, Jyri ja Urho.

Vauvan etunimeä mietittiin vielä ristiäisten edellisenä iltana ja meillä oli jäljellä kaksi vaihtoehtoa Onni tai Iiro. Onni oli minun ehdotukseni ja Iiro mieheni. Lopulta emme osanneet tehdä päätöstä kahdestaan, joten laitoimme anopille viestin, joka sisälsi vauvan kuvan ja tekstin:”Mummi, nyt isi ja äiti tarvis apua. Ne ei osaa päättää mun nimeä. Olisinko minä Iiro vai Onni? P.S. Tämä on salainen tehtävä!”

 

 

Mummi sanoi oman mielipiteensä asiaan ja näin päädyimme siihen, että poikamme kantaa nimeä IIRO. ❤

Kunnioitan pojan isän pyyntöä enkä paljasta kokonimeä julkisesti. Kerrotakoon kuitenkin, että poika sai yhteensä 3 nimeä. 1. nimi on Jeren keksimä, toinen minun isäni mukaan ja kolmas nimi kulkee Jeren suvussa jo 4. polvessa.

 

1kk vanhempana – niin vauva kuin aikuiset

Meidän poitsu on tänään tasan 1 kk vanha joka tarkoittaa, että me ollaan oltu 1 kk ajan vanhempia.

Eilen illalla viimeksi ennen pojan laskemista sänkyyn yöunille tuijotin häntä pitkään. Kuinka voikaan olla mahdollista, että minusta pystyi syntymään noin kaunis pieni olento. Hänen isänsä vieressäni naureskeli, että vauva herää seuraavalle syötölle ennen kuin ehdin laskea hänet sänkyyn.

 

 

Millainen meidän vauva on

Meidän vauva on todella rauhallisen oloinen kaveri ja jaksaa olla jo myös hereillä syöttöjen välissä. Etenkin iltapäivä/alkuilta on sellaista aikaa, että hän saattaa helposti tunnin – jopa kaksi ajan katsella maailmaa, ihmettelee joko hiljakseen tai sitten hakee kontaktia eikä viihdy hetkeäkään itsekseen.

Kun nälkä tulee, se ei jää kenellekkään epäselväksi. Hieman nuiden käsien kanssa tuottaa haasteita, kun on tarpeeksi kova nälkä, niitä on hankala hallita. Tekisi mieli tarttua kaikin voimin rinnasta kiinni suuhun laittaessa. Tästä on jouduttu käymään neuvotteluita ja opetellaan, miten ne kädet saataisiin pidettyä kurissa vaikka kuinka mukava onkin saada ruokaa nenän eteen.

Vauva tykkää olla sylissä, etenkin pystyasennossa sivuttain korva vanhemman rintakehää vasten. Olkapäälläkin mahallaan on ihan kiva välillä pötköttää ja harjoitella niskalihaksia. Myös sitterissä hän on alkanut viihtymään makuuasennossa, esim aikuisten syönnin tai kokkailujen ajan silloin, jos päiväunet ei juuri maistu.

 

 

Ja me ollaan nyt vanhempia

Kuinka kutkuttava ja edelleen jännittävä asia on, että seuraavan kerran uuden henkilön kohdatessani saan kertoa olevani äiti. Vauvan syntymästä saakka ollaan puhuttu mieheni kanssa toisistamme vauvalle äitinä ja isinä. Etu- ja hellittelynimien lisäksi sanavarastoon on tullut iskä ja äiti myös meidän välissä keskusteluissa.

Olen haltioissani katsonut kuinka miehestäni on lyhyessä ajassa puhjennut epävarmasta vauvan käsittelijästä ihan huippu tyyppi meidän pienokaiselle. Paljon puhutaan, että äideillä on vaistot jotka kertovat, mitä vauva tarvitsee, mutta kyllä iseilläkin on vaistot. Kyllä isätkin osaavat lukea vauvaansa ja hänen tarpeitaan.

Varmasti eteen tulee niin meillä kuin kaikilla vanhemmilla tilanteita, että kaikki ei tunnu niin ihanalta, upealta ja auvoisalta. Ja huonon vanhemmuuden tunteita sekä saamaan neuvoja pyytämättä ulkopuolisilta. Tullaan varmasti kohtaamaan kysymyksiä ja haasteita esimerkiksi siinä, missä asioissa lapselle annetaan periksi ja missä ei. Ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö tähän ensimmäiseen kuukauteen olisi jo kerennyt tulla paria väsyneempää päivää, kun vauvan mahaa on kivistänyt ja koko porukka ollaan tällöin nukuttu huonosti. Edelleen haetaan rytmiä päiviin, mutta kyllä sekin ajan kanssa löytyy, kunhan sekä vauva kasvaa että me taas opitaan uusia asioita hänestä sekä vanhemmuudesta. Päivä kerrallaan elämän tiellä.