Hae
Minulta teille

Meidän vauvan kiinteiden aloitus

Voi pojat kuinka aika juoksee nopeaa. Haikeana luin aiemman postaukseni 10 viikkoisen vauvan päivärytmistä ja nyt meidän poitsu on jo huomenna 5 kuukauden ikäinen! Tässä välissä on kasvettu ja opittu uusia taitoja jos jonkinlaisia sekä aloitettu kiinteiden syöminen! Ja tiedättekö, meidän vauva rakastaa ruokaa.

 

 

Kiinteitä ollaan maisteltu jo oikeastaan jo vajaa 4 kuukauden ikäisestä saakka hyvin varovaisella aloituksella ja tätä nykyä meillä syödään aamupäiväisin hieman hedelmäsosetta sekä iltapäivisin kasvissosetta. Eilen alettiin maistelemaan vähän puuroa, sitä siis pikkuhiljaa menuuseen! Tämän ajattelin tehdä niin, että ensin puuroa ja sosetta on suhteessa 30/70 vaikka ensin viikon, sitten taas vähän vähemmän sosetta ja niin edelleen. Pieniä askeleita, pieniä askeleita. Toistaiseksi Iiro ei ole reagoinut mihinkään ruoka-aineeseen allergisesti, joren toivotaan, että tämäkin menee hyvin. *koputtaa puuta*

Meidän kiinteiden maistelumatka alkoi tosiaan Iiron ollessa noin 3,5 kk ikäinen. (Hox muuten, en ole tässä jakamassa mitään neuvoja tai vinkkejä, kerron vain kuinka meillä on toimittu.) Aloitettiin hyvin hyvin pienillä lusikan kärjellisillä/max 2 lusikan annoksilla makuja joita oli bataatti, porkkana, peruna, omena sekä luumu. Tai no oikeastaan ihan ensimmäinen maku oli vadelma, jota Iiron bonusmummi maistatti omasta sormenpäästään.?

 

Neuvola tukena

Kiinteiden maistelu ja aloitus alkoi oikeastaan siitä, kun neuvolassa juteltiin meidän osittaisimetyksestä. Poika on saanut alusta saakka niin äidinrintamaitoa kuin korviketta. Yleensä korvike on mennyt vain iltaisin, mutta on tarvetta ollut välillä muulloinkin. Kiinteiden aloituksen ajatuksena  meidän kohdalla oli korvikkeesta eroon pääseminen vaikka en siis pidä sitä millään tavalla huonona juttuna vaikka vauva sitäkin saa. Ja meidän neuvolan terveydenhoitaja on ihana, hän sanoi, että maalaisjärjellä pääsee näissä asioissa hyvin pitkälle. Iiro oli jo 3kk ikäisenä hyvin jämy ja neuvolassa juteltiin, että hänellä oli jo ennen 4kk ikää hyvät valmiudet kiinteiden aloitukselle.

 

 

Soseita sekä että

Olen tehnyt soseita Iirolle itse, mutta myös ostanut kaupasta valmiina. Kasvis- ja juuressoseet on helppo valmistaa itse, jotka olen tehnyt keittämällä kasvikset ja soseuttanut blenderissä sileäksi (hieman jättänyt keitinvettä kaveriksi niin tulee täydellisen sileää). Sosetta on tullut valmistettua sen verran, että sitä on sekä silikonisissa jääpalamuoteissa että myös pienissä minigrippusseissa ohuesti, jotta niistä on hyvä halkaista palasia eikä koko pussia tarvitse sulattaa.

Hedelmäsosetta olen ainoastaan tehnyt itse tähän mennessä omenasta. Koen, että esim marjoja sisältävät soseet on ”turvallisempaa” ostaa valmiina jolloin tiedän niiden olevan sileitä eikä niihin ole jäänyt marjojen siemeniä tai kuorta.

On oikeastaan hankala sanoa, missä vaiheessa meidän maisteluannokset tulivat nykyiseen kokoonsa eli noin kahden jääpalan verran. Ihan vain pikkuhiljaa määrää lisäämällä, kun näki ettei pojan maha tykkää kyttyrää ja lapsi voi hyvin. Iiro oli mielestäni heti alusta saakka kiinnostunut ruoasta, varsinkin sen jälkeen, kun hoksasi miten suun ja lusikan yhteispeli toimii. Ja kun siinä lusikassa on aina jotain hyvää! Vielä ei ole tullut eteen makua, jolle Iiro laittaisi hanttiin. Lisäksi Iiro ei onneksi ole ollut kipeä tai saanut allergista oireita mistään ruoka-aineesta ja toivon ettei saakaan.

Sanon sen verran omaa mielipidettäni tähän jokaiselle äidille, joka painii sen asian kanssa, että milloin kiinteiden aloitus olisi oman vauvan kohdalla kohtaista niin te kyllä tiedätte. Te olette niitä jotka tunnette vauvanne ja sillä maalaisjärjellä pääsee pitkälle!

Meidän vauvan nimi ja muut nimivaihtoehdot

Meidän vauvan ristiäisiä vietettiin sunnuntaina 5.9. Kastetilaisuudessa oli mukana meidän molempien perheenjäsenet sekä kummit. Tilaisuus oli kaunis ja päivä meni hujauksessa.

 

 

Keväällä sairaalassa maatessani ehdin laatia piiiiitkän nimilistan ihanista nimivaihtoehdoista. Ihastuin itse vanhoihin nimiin etenkin sellaisiin, jotka juontavat juurensa 1800-luvun lopulta. Tuolloin oli muotia antaa lapselle nimi, jollaisen ominaisuuden vanhemmat toivoivat lapsen kantavan pitkin elämänsä. Näistä nimistä omat lempparini olivat Into, Sisu ja Onni. Muita nimiä joita kirjoitin listaan olivat mm. Kauno, Taisto, Ohto, Aatu, Atso, Hugo, Reko, Jali, Jyri ja Urho.

Vauvan etunimeä mietittiin vielä ristiäisten edellisenä iltana ja meillä oli jäljellä kaksi vaihtoehtoa Onni tai Iiro. Onni oli minun ehdotukseni ja Iiro mieheni. Lopulta emme osanneet tehdä päätöstä kahdestaan, joten laitoimme anopille viestin, joka sisälsi vauvan kuvan ja tekstin:”Mummi, nyt isi ja äiti tarvis apua. Ne ei osaa päättää mun nimeä. Olisinko minä Iiro vai Onni? P.S. Tämä on salainen tehtävä!”

 

 

Mummi sanoi oman mielipiteensä asiaan ja näin päädyimme siihen, että poikamme kantaa nimeä IIRO. ❤

Kunnioitan pojan isän pyyntöä enkä paljasta kokonimeä julkisesti. Kerrotakoon kuitenkin, että poika sai yhteensä 3 nimeä. 1. nimi on Jeren keksimä, toinen minun isäni mukaan ja kolmas nimi kulkee Jeren suvussa jo 4. polvessa.