Hae
Minulta teille

Ennenaikaisuusuhka hälvenee

Nyt on kulunut vajaa viikko, kun saavutettiin vauvan kanssa täysinäinen rv 32 ja saatiin kotiutua sairaalasta. Tämä on lastenlääkärien asettama maaginen raja, jolloin sairaalahoitoa ei katsota enää välttämättömäksi mikäli uhka ennenaikaisuudesta on aiemmin ilmennyt. Tänään meillä onkin jo täynnä rv 33 ja huomenna lähtee käyntiin rv 34! Uskallanko jo sanoa, että ennenaikaisuusuhka hälvenee vaikka onkin edelleen läsnä?

 

 

Menettämisen pelko

En osaa sanoin kuvailla sitä menettämisen pelkoa, joka aiemmin oli niin vahvasti meissä kiinni. Etenkin rv 24 aikana saatu määräys vuodelepoon veti maton jalkojen alta ja tuntui, kuin sen maton alla ei olisi ollut lattiaa ollenkaan.  Mietin miljoonia kertoja pääni puhki, mitä olin tehnyt väärin raskauden aikana, että meitä näin koetellaan. Enkö ollut osannut varoa jotain tiettyä liikettä mitä ei olisi raskauden aikana saanutkaan tehdä. Olinko syönyt jotain sopimatonta, joka aiheutti ennenaikaisuuden uhan. Olenko uhannut lapseni terveyttä. Niin kauan toivottu raskaus ja lapsemme uhattiin viedä meiltä pois. Miksi ja mistä meitä ja vauvaa, joka ennen kaikkea on kaikista syyttömin, rangaistaan. Onko tämä karman vastaisku jostain, jonka olen tehnyt tai edes uskaltanut ajatella tekeväni.

Ensimmäiset 2-3 viikkoa sairalaassa oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Yritin olla reipas ja vakuutella kaiken olevan hyvin tilanteeseen nähden, jotta läheisteni sairaalan ulkopuolella olisi mahdollisimman helppoa jatkaa ja elää omaa arkeaan. Eniten olin huolissani vauvan isän jaksamisesta. Hän jaksoi urheasti käydä töissä koko tuon ajan ja remontoida meille uutta yhteistä kotia vaikka silmienaluset menivät päivä päivemmältä mustemmiksi. Molemmat luulimme shokkitilanteessa, että olen sairaalassa vain muutaman päivän tarkkailussa. Ei ymmärretty, että meidän luullusta viikonloppureissusta tulisi melkein 1,5 kuukautta kestävä. Tilanteen ymmärtämättömyyteen vaikutti varmasti myös se, että minulla ei ollut tähän mennessä ollut ollenkaan kipuja.

 

 

Jokainen aamu oli huojentuneempi

Päivät ja viikot kuluivat. Ensimmäisen viikon supistelut jäivät onneksi ensimmäiseen viikkoon ja muut säryt vatsan seudulla oli liitoskipuja tai kohdun kasvuun liittyviä. Jokaiseen aamuun oli huojentuneempaa herätä. Jokaisena päivänä oli ihanaa kuulla vauvan sydänäänet ja todeta, että kaikki on kunnossa. Hänen potkunsa sekä liikkeensä vahvistuivat päivä päivältä ja vahvistuvat edelleen. Joku sanoi jalkapalloilijaksi, mutta jos on yhtään isäänsä tullut niin puhutaan raskaasta kaasujalasta.

Eiköhän tästä ole hyvä jatkaa. Kun rv 34 on saatu täyteen, ei vauvan syntymää yritetä enää estellä, kun hän päättää saapua maailmaan. Kuinka äkkiä aika kuluukaan! Vasta pelättiin, että meille syntyy pieni keskospoika, joka saa aloittaa elämänsä teho-osastolta. Toki, tuo vaihtoehto ei tietenkään edelleenkään ole poissuljettu mahdollisuus, mutta olen uskaltanut jo hieman huokaista, koska aiemmin meidän kohdalla puhuttiin mahdollisuudesta jolloin vauva syntyisi erittäin ennenaikaisena keskosena (ennen rv 28+0). Viikko vielä niin kohtalaisen ennenaikaisenakin syntynyt keskosuus on ohitettu (rv 28+0-33+6) ja enää puhutaan vain hieman ennenaikaisesti syntyneestä keskosesta mikäli vauva päättää syntyä rv 34+0-36+6 aikana.  Toivon ja luotan siihen, että elämä kantaa ja antaa meille tämän aikakauden jälkeen vain parastaan vaikka menettämisen pelko tuskin häviää vauvan synnyttyä. Toivotaan, että saamme maailmaamme kesän aikana yhden terveen uuden ihmisen.

 

Lue myös: Terkkuja sairaalasta

 

Asioita joita en tiennyt raskaudesta

Ennenkuin tulin itse raskaaksi, luulin tietäväni valtaosan asioista, joita siihen kuuluu. Toisin kuitenkin kävi ja sain todeta itselleni, että on paljon asioita joita en tiennyt raskaudesta ja raskaana olemisesta. Jotkut asiat naurattavat, jotkut järkyttävät ja jotkut vain, noh, jopa ärsyttävät. Mutta kaikenkaikkiaan on ihmeellistä, mihin meidän naisten kehot pystyvät. Ja tämä kaikki raskaus ja raskauteen liittyvä, on vain väliaikaista.

 

Valemenkat läpi raskauden

 

Vaikka olin kuullut ja lukenut jo aiemmin, että alkuraskaudessa saattaa esiintyä veristä vuotoa, jopa valemenkat, en tiennyt, että tätä voi jatkua jopa läpi koko raskausajan. Omalla kohdallani veristä vuotoa esiintyi ensimmäisen kerran rv 17 kohdalla, joka säikäytti toden teolla, sillä olin luullut, että tämmöinen mahdollisuus oli pois suljettu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Mutta ehei, sitähän voi tapahtua koko raskauden ajan eikä syytä vuodoille löydetä välttämättä koskaan.

 

FUN FACT: näissä viime lokakuussa otetuissa kuvissa olen jo raskaana, vaikka en sitä itse vielä tiennyt.

 

En tiennyt, että raskauden aikana ihokarvojen kasvu etenkin vatsan alueella, voi lisääntyä. Minulla on muutenkin tummat ihokarvat, joten maha-alueen karvojen kasvua en ole ottanut kovin iloisin mielin vastaan. Olisin toivonut kovasti, että tätä ei olisi tapahtunut minun kohdallani, mutta onhan tässä tullut lottoriviä kartutettua muutenkin jos millaisilla ylimääräisillä raskausvaivoilla sun muilla, joten miksikäs tätäkään en siihen jatkoksi saisi. Onneksi karvat tulevat häipymään raskauden jälkeen. Pieni tabu tähän loppuun, että näin kuulemma käy useammin niille, jotka odottavat poikavauvaa! Totta vai tarua!?

 

En ollut millään tavalla tietoinen siitä, että raskaana olevia naisia hoidetaan vuodelevolla jopa sairaalassa ennenaikaisen synnyttämisriskin uhatessa. Tämä johtunee varmaan siitä, että kukaan lähipiirissäni ennen minua, ei ollut tällaiseen joutunut ja asia ei ollut muutenkaan kantautunut korviini saakka. Muutenkin kaikki tämä terveyspalveluilta saamani tarkka huolehtiminen raskaana olevana ja vauvan kehityksen tukeminen on ollut ihan mieletöntä. Lisäksi en tiennyt esimerkiksi kortisooni-injektiosta joka tukee sikiön keuhkojen kehittymistä, joita raskaana oleville naisille voidaan antaa.

 

En tiennyt, että raskauspahoinvointi voi tulla takaisin viimeisellä kolmanneksella. Olen ollut kyllä tietoinen alkuraskauden pahoinvoinnista sekä koko raskausajan kestävästä pahoinvoinnista, mutta en siitä, että se voi tulla ja mennä! Olin itse alkuraskaudessa yhteensä 1 kuukauden ajan sairaslomalla töistä huonovointisuuden vuoksi ja luulin sen jälkeen selättäneeni sen. Toivottavasti sitä oloa ei tule enää takaisin. Tsempit kaikille raskaana oleville, etenkin teille, joilla huonovointisuus vallitsee koko raskauden!

 

 

Eli OppIa omien kokemusten kautta

 

En ollut kuullut raskausmyrkytyksestä. Tiesin kyllä, että raskauteen voi liittyä esimerkiksi nesteiden kertymistä kehoon ja turpoamista, mutta koskaan en ollut kuullut niitä yhdistettävän raskausmyrkytykseen. Olin kyllä kuullut kauhutarinan raskausajan verenmyrkytyksestä, mutta se on asia erikseen. Kun neuvolassa kerrottiin kuinka raskausmyrkytys oirehtii, esim. kämmenien kutinalla, valehtelisin jos väittäisin, ettenkö olisi jokaisen kutinan kohdalla hieman säpsähtävä, että nytkö se myrkytys iski!

 

En tiennyt supistusten estolääkkeistä mitään. Toki tiesin etukäteen monia synnytyksen käynnistämistapoja, mutta estolääkkeistä ei ollut kukaan koskaan puhunut. Näitäkin estolääkkeitä piti ensin itse maistella, ennenkuin oppi uutta.

 

En tiennyt, että vauva ottaa mahassa kasvuspurtin etenkin viimeisen kolmanneksen aikaan. Olin jotenkin ajatellut kasvun olevan tasaista ja vauvan painon nousevan pikkuhiljaa, mutta nyt vasta hänen odotetaankin kasvavan ja hän kasvaakin. Etenkin rv 28 jälkeen vauvalle odotetaan tulevan painoa viikottain noin 200 grammaa. Nyt parina päivänä on alkanutkin tuntumaan, esimerkiksi vessareissulle mentäessä, että rakkoa painaa selvästi 1,5 kiloinen mötykkä. Selkää on hankala suoristaa, kun pelottaa ettei vessaan kerkeä!

 

 

Eli lähes nämä kaikki raskausopit on saatu tietoon vasta oman kokemuksen kautta. Ja varmasti on vielä asioita, joita en tiedä raskauteen ja vauvoihin liittyen, vaikka aiemmin olen muka kokenut, että minähän tiedän paljonkin. Vauvoja ja lapsia olen kyllä hoitanut teinistä saakka ja perustarpeet tiedänkin, mutta voin rehellisesti sanoa, että oman lapsen syntymä ja elämän alkutaipaleen aloittaminen kyllä vähän jännittää. Onneksi olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että tämä meidän esikoinen vaikuttaa rytminsä perusteella enemmän iltavirkulta eli kuten isänsä ja täysin päinvastainen kuin itse olen, mutta kyllä siitäkin selvitään! Jos ei muuta niin pojat saa valvoa keskenään ja juoda valmiiksi lypsetyn maidon pullosta, kun minä nukun (saahan sitä toivoa).

 

Lue myös: raskausajan himot ja ällötykset